Vesa Santavuori
Helsingin Sanomat
Euroopan Mars-luotain Mars Express on havainnut spektrometrillään pieniä määriä metaania Marsin kaasukehässä, Euroopan avaruusjärjestö ESA kertoi viime viikolla. Havaitut määrät ovat erittäin pieniä, luokkaa sadasmiljoonasosia.
     Lisäksi luotain havaitsi Marsin ohuessa kaasukehässä pieniä määriä typpeä, jalokaasua argonia ja happea. Naapuriplaneetan kaasukehästä 95-prosenttia on hiilidioksidia.

Jos havainto metaanista vahvistuu, sille tarjoutuu kolme selitystä. Joko Marsissa on edelleen tuliperäisyyttä pinnan alla, tai sitten siellä on mikrobeja eli elämää. Tai sekä että.
     Metaani pysyy Marsin kaasukehässä enintään muutama sata vuotta. Jos sitä esiintyy nyt, sen on pitänyt tulla jostain. Myös senkin jälkeen, kun viimeiset vedet hävisivät Marsin pinnalta ja tulivuoret sammuivat.

Mars Express aloittaa marsperän tehostetun tarkkailun lähipäivinä. Sen pitäisi pystyä havaitsemaan mahdolliset pinnanalaiset vesivarat jopa viiden kilometrin syvyydestä.
     Mars Express ja muut luotaimet ovat jo nyt paikantaneet Marsin navoilta vesijäätä. Marsin pinnalla tutkijarobotti Opportunity puolestaan on löytänyt päiväntasaajan tuntumasta peruskalliosta kerrostumia ja mineraaleja, jotka vahvasti viittaavat veden vaikutuksiin.
     Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa uskoo, että Meridiani Planumin tasangolla lainehti aikoinaan kokonainen meri. Opportunity onnistui laskeutumaan sen muinaiselle rantaviivalle tammikuussa.

Toisella puolella planeettaa mönkijä Spirit on kohdannut toistaiseksi hiekkaa ja kivenmurikoita, jotka eivät viittaa selvästi veteen. Spirit pyrkii kuitenkin saavuttamaan kukkulat, joiden uskotaan olevan peruskalliota suuren, 150-kilometrisen Gusevinkraatterin pohjalla.
     Niistä voi löytyä veteen viittaavia kerrostumia. Avaruudesta katsottuna Gusevin kraatteri näyttää suurelta järvialtaalta, johon on laskenut mahtava joki.

Maapallon merten syvyyksissä ns. rikkisavuttajien ympärillä elää punapäisiä putkimatoja. Ne ovat symbioosissa bakteereiden kanssa, saavat energiansa rikkiyhdisteistä eivätkä tarvitse valoa. Myös Marsin syvyyksissä voi elää mikrobeja ilman valoa. (Kuva: NOOA) (http://oceanexplorer.noaa.gov/gallery/)

     
Marsin uudet kartoittimet ovat vuoden 2004 alussa jo tehneet tukun havaintoja, jotka oikeuttavat pohtimaan mikrobien elämää.
     Kartoittimet eivät ehkä vain näe tarpeeksi syvälle. Maapalloltakin on löytynyt elämää äärimmäisistä oloista, miksei Marsistakin.
     Ranskalainen meribiologian professori Daniel Prieur kertoi tästä mahdollisuudesta Helsingissä maaliskuussa.
     Mannerlaattojen saumoissa merien pohjissa Maan sisuksista purkautuu tulikuumaa mineraalimassaa, joka kohtaa merenpohjien kylmät vedet.
     Kovassa paineessa tulikuuma vesi ei höyrysty, vaan mineraaleista rakentuu tornimaisia piippuja, niin sanottuja mustia savuttajia (black smokers).
     Yli 350-asteinen aines syöksyy tornien läpi mustina pilvinä meriveteen, joka on vain pariasteista. Savuttajien ympärillä lämmössä sykkii rikas elämä syvyyksissä, jonne auringonvalo ei koskaan ulotu.

Savuttajien liepeillä on havaittu outoja, metrienkin mittaisia eliöitä, (tube worms), ja myös bakteerien kokoluokan elämänmuotoja, jotka voivat lisääntyä yli sadankin asteen lämpötiloissa.
     Eliöt ottavat ravintoa alkuaineista ilman valon ja kasvien fotosynteesiä, jolle Maan päällä havaittu elämä pääosin perustuu.
      Mahdollisesti elämä alkoi aikoinaan merien syvyyksissä juuri näin. Lisäksi elämää saattoi tulla maapallolle komeettojen myötä ulkoavaruudesta, noin neljä miljardia vuotta sitten.
      Aurinkoa kiersi silloin kaasuista, pölystä, jäästä ja kivenkappaleista koostunut kertymäkiekko. Sen osaset törmäytyivät suuremmiksi planeettojen esiasteiksi ja lopulta planeetoiksi Auringon ympärille.
      Maapallolle muotoutuivat mantereet ja valtameret. Merien pohjaan kerrostui aineksia, ja niistä kerrostumista on nyt porattu näytteitä.
     Mikrobien väitetään viihtyvän niin syvällä, että vaikka kaikki elämä Maan pinnalla tuhoutuisi, syvyyksien mikroskooppinen eliöstö jäisi henkiin, professori Prieuer sanoo. Mikrobit ovatkin tavallaan maapallon valtiaita määrällisesti ja levinneisyydellä mitattuina.

Mikrobeja on hyvin vaikea löytää Nasan nykyisillä robottimönkijöillä. Spirit ja Opportunity kuopivat pyörillään marsperää vain muutaman senttimetrin syvyydeltä. Porakin uppoaa kiviin syvimmillän vain muutaman millimetrin.
      Planeettojen tutkimuksessa se on arvokas saavutus sinänsä, mutta lisää mönkijöitä tarvittaneen.
      Marsin mikrobeista pitäisi myös varmistaa, että eliöt ovat todella siellä syntyneitä. Ne ovat voineet matkata Marsiin muinoin Maastakin, meteoriittien kimmokkeina.
      Sitkeimmät pieneliöt pärjäävät avaruuslennolla. Ne kestävät mitä hurjimmissa oloissa, kovassa paineessa ja kovissa kuumuuksissa. Lisäksi niiden on todettu sietävän vahvaa gammasäteilyä monta kertaa paremmin kuin ihminen.
      Mikrobien puhdistaminen avaruusaluksista ja tutkimuslaitteista on tarkkaa puuhaa. Prieur kertoo esimerkin. Tutkijat porasivat reikää ikijäähän selvittääkseen, minkälaista eliöstöä syvällä jään alla on. Mikrobeja löytyikin.
      Myöhemmin tutkijat joutuivat toteamaan, että ne olivat peräisin kerosiinista, jota porakoneet käyttivät polttoaineena.