Kansalaisjärjestöissä arvellaan, että yhteiskunnan arvot ovat muuttuneet entistä kovemmaksi.

Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien järjestöille tekemästä kyselystä.

”Olemme siirtyneet syyllistämisyhteiskuntaan, jossa huono-osaisuus ja ei-pärjääminen on yksilön omaa saamattomuutta”, arvioi esimerkiksi Parasta lapsille ry.

Järjestöistä monet katsovat, että niiden toimialaan saatavia palveluita on saatavilla liian vähän.

Vielä useammin todetaan, että palvelut ovat liian kaukana ihmisten arjesta ja todellisista tarpeista, tai niitä on mahdollista saada liian myöhään. Taso vaihtelee suuresti sen mukaan missä päin Suomea ollaan. Ennalta ehkäisevää työtä on liian vähän.

”Palvelujärjestelmä on pirstaleinen.  Sitoutuminen heikkenee ja onnistumisen kokemukset harvenevat, niin myös selviytyjät”, arvellaan esimerkiksi A-kiltojen liitosta.

”Suomessa tehdään toimenpiteitä usein niin, että huomioidaan ongelma, siivotaan se pois alta, eikä satsata ennaltaehkäisevään työhön ja toimenpiteisiin”, sanotaan Allianssi ry:stä.

Järjestöt kritisoivat myös sitä, että ongelmiin puututaan yksi kerrallaan ottamatta yksilön todellista elämäntilannetta huomioon.

Mielenterveyskuntoutuja saattaa esimerkiksi joutua häädetyksi asunnostaan juuri siinä vaiheessa, kun hän terveytensä puolesta olisi pääsemässä jaloilleen. Tai narkomaani putoaa hoitojonon hännille vain siksi, ettei hänellä ole rahaa soittaa huumepoliklinikalle säädettyyn aikaan.

Palvelujen saaminen edellyttää myös runsaasti omaa aktiivisuutta.

”Jokaisesta jopa lakisääteisestä oikeudesta palveluihin joudutaan taistelemaan kynsin hampain”, sanotaan Kehitysvammaisten tukiliitosta.

Sosiaalipalvelut saavat järjestöiltä enemmän kritiikkiä kuin terveyspalvelut, mutta esimerkiksi vakavan sairauden kaikkia vaikutuksia ei järjestöjen mukaan osata ottaa huomioon.

Omaishoitajista vain osa saa järjestöjen mukaan tunnustuksen ja sen myötä tukea asemalleen. Kotiin on osassa Suomea vaikea tai mahdoton saada apua ja tukea. Sairaus voi tuoda tullessaan myös muita pulmia niin kuin velkaantumista, perheen sisäisen valta-aseman muutoksia, päihdeongelmia.

Pahiten polvillaan sosiaalijärjestelmä on silloin kun tarvittaisiin muutakin kuin yhdenlaista apua kerrallaan: siis vaikka kun vammainen onkin myös alkoholisoitunut, tai maahanmuuttaja psykiatrisen hoidon tarpeessa.

Lastensuojelujärjestöissä arvellaan, että lasten ongelmat jäävät helposti vanhempien ongelmien jalkoihin.

”Mikäli perheessä on päihde- tai mielenterveysongelma, lasten tilanne on koko lailla mahdoton ilman ulkopuolista tukea. Suomessa on jo monen polven syrjäytyneitä”, sanotaan Aseman lapset ry:stä.

Hyvin monet kyselyyn vastanneet nostavat esiin yksinäisyyden kasvavana ongelmana.

”Ihmisten yksinäisyys ja turvattomuuden tunne ovat kasvaneet. Ystävät ympäriltä ovat kuolleet, ahdistus, masennus ja turvattomuuden tunne heikentävät toimintakykyä ja uskallusta olla osallisena ympäröivässä yhteisössä”, arvellaan Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitosta.

Järjestöistä moni toivoo tietenkin lisää resursseja; enemmän henkilökuntaa sosiaalityöhön, avustusten sitomista indeksiin. Osa tahtoo valtiolta nykyistä näkyvämpää roolia.

Vielä useampi kuitenkin toteaa, että kyse on paitsi rahasta myös asenteista. Monet järjestöt haluaisivat tehdä kokonaisvaltaisempaa yhteistyötä valtion, kuntien, vapaaehtoisten ja muiden toimijoiden kanssa.