Osa 23: Pukki

V. I. Lenin tapasi Maksim Gorkin lehtori Smirnoffin kodissa Liisankadulla

HS: 3.12.2005

Pukin jättikortteli piti alun perin jakaa kahtia, mutta katua ei vedetty sen halki koska kallioinen maasto esti kadun vetämisen Oikokadulta Kulmakadulle.

Liisankatu 9
John Werner Lehtinen suunnitteli kansallisromantiikkaa edustavan talon Kulmakadun ja Meritullinkadun kulmaan 1907. Erkkerein koristettua kuusikerroksista Kalliopohjan taloa komistaa muhkea kulmatorni.

Liisankatu 11
G. W. Nybergin 1905 suunnittelema viisikerroksinen asuintalo on hieno esimerkki vuosisadan vaihteen historistisesta arkkitehtuurista. Suippokaariset ikkunat, erkkerit ja pylväät koristavat talon julkisivua.

Liisankatu 13
Helsinkiin oli 1870-luvulla perustettu varakkaiden perheiden pojille ja tuleville virkamiehille Svenska reallyceum eli Helsingin ruotsalainen reaalilyseo, jossa opetettiin erityisesti venäjän ja ranskan kieliä. Koulu aloitti toimintansa Kirkkokadulla, mutta oppilasmäärän kasvaessa

Theodor Decker suunnitteli uuden koulurakennuksen Liisankadulle 1899. Valmistuessaan 1902 uusrenessanssitalo oli suurin valtion vuosisadan vaihteessa rakentamista kouluista.

Ruotsalaisen reaalilyseon muuttaessa pois talossa toimi vuodesta 1927 Helsingin tyttölukio. Koulu alkoi ottaa oppilaiksi myös poikia ja sen nimi muuttui ensin Helsingin lukioksi ja 1973 Kruununhaan yhteislyseoksi, sitten vielä Kruununhaan lukioksi. Sibelius-lukion nimen koulu sai 1982.

Liisankatu 15
Arthur Gauffin suunnitteli viisikerroksisen asuintalon 1912. Erkkerein koristeltu rakennus valmistui 1914. Se edustaa myöhäisjugendia.

Myös piharakennuksen suunnitteli Arthur Gauffin.

Liisankatu 17
Onni Tarjanne suunnitteli 1908–1909 komean graniittitalon Karjalaiselle osakunnalle, joka vietti talossa tupaantuliaisiin lokakuussa 1910. Myöhäiskansallisromanttista graniittiarkkitehtuuria edustavan talon toisen kerroksen juhlasalin sisustuksen suunnitteli arkkitehti Armas Lindgren.

Osakunta joutui jo Karjalaisten talon rakentamisen aikaan taloudellisiin vaikeuksiin. Karjalaisten talo Oy:n osakkeita ei merkitty tarpeeksi, ja jo 1915 talo ajautui konkurssiin.

Konkurssihuutokaupassa 1916 talon osti Solmu Oy, joka muutti osakunnan toisen kerroksen juhlasalin tanssisaliksi.

Karjalainen osakunta muutti Uuteen ylioppilastaloon. 1929 varakas lääkäriperhe hankki omistukseensa lähes kaikki talon Liisankadun puoleiset asunnot ja yhdisti ne yhdeksi. Tanssisali muutettiin elokuvateatteriksi 1940. Bio Aula toimi talossa viisikymmentä vuotta, kunnes tila muutettiin vapaamuurareiden kokous- ja seremoniatiloiksi 1993.

Karjalainen osakunta palasi talon viidenteen kerrokseen 1970. Sen mukana taloon muuttivat myös Kymenlaakson osakunta ja Wiipurilainen osakunta.

Liisankatu 19
Arkkitehtitoimisto Kiseleff & Heikel suunnnittteli uusrenessanssia edustavan asuintalon 1886. Nelikerroksisen talon myymäläkerros korjattiin Ole Gripenbergin suunnitelmien mukaan 1936.

A-rapussa asui Wladimir Smirnoff (1876–1952), joka ylioppilasvuosistaan lähtien oli osallistunut Venäjän vallankumousliikkeeseen. Valmistuttuaan Pietarin yliopistosta 1903 hänet nimitettiin venäjänkielen lehtorin virkaan Helsingin yliopistossa. Keväästä 1906 hän työskenteli kirjastoapulaisena ja myöhemmin kirjastonhoitajana Helsingin yliopiston slaavilaisessa kirjastossa.

Smirnoff asui yhdessä äitinsä Sofia Virginia Smirnoffin kanssa. Vuonna 1904 äidin ja pojan osoite oli Liisankatu 25, vuosina 1905–1906 Liisankatu 19 A, vuosina 1907–1908 Oikokatu 3–5 saman korttelin toisella puolella, ja vuosina 1909–1918 uudelleen Liisankatu 19 A.

Smirnoff toimi 1900-luvun alussa bolševikkien yhdysmiehenä Helsingissä. 1905 hänestä tuli myös Vladimir Iljitš Leninin yhdysmies.

Lenin saapui Helsinkiin marraskuussa 1905 ja asui matkallaan Wladimir Smirnoffin kodissa Liisankatu 19:ssä.

Smirnoff kertoo muistelmissaan olleensa hieman hermostunut odotellessaan tapaamista puolueen puheenjohtajan kanssa.

"Mutta sain kuitenkin heti sen vaikutelman kuin olisin puhellut vanhan tutun kanssa", Smirnoff kirjoittaa.

Helmikuussa 1906 Smirnoffin luo tuli toinenkin merkittävä vieras. Kirjailija Maksim Gorki tapasi Leninin Liisankatu 19:ssä.

Gorki oli saapunut Kansallisteatterissa pidettäviin juhliin, joiden tuotto meni bolševikkien toiminnan rahoittamiseen.

Vuoden 1918 jälkeen Smirnoff muutti Neuvostoliittoon, jossa hän 1920-luvulla kirjoitti muistelmansa.

Liisankatu 21
W. G. Palmqvist suunnitteli 1923–1924 klassismia edustavan Aedificiumin talon. Kuusikerroksinen asuin- ja liiketalo ulottuu Liisankadun ja Snellmaninkadun kulmasta läpi korttelin Oikokadulle.

Oikokatu 3
Kiseleff & Heikelin arkkitehtitoimisto suunnnitteli 1880-luvulla asuinkerrostalon, joka on samalla tontilla kuin Liisankatu 19. Lisäksi pihapiiriin kuuluu 1887 rakennettu terassirakennus.

Oikokatu 5
Onni Tarjanteen suunnittelema Karjalaisten talo ulottuu Liisankadulta korttelin läpi Oikokadun puolelle. Rakennusten korkeusero on suuri.

Oikokadulla ensimmäinen kerros on pihan puolella kolmas kerros.

Oikokatu 7
Sedmigradskys småbarnskolan rakennettiin kansakouluksi 1905. Sekä arkkitehtuuriltaan että huonejaoltaan edistyksellisen koulun suunniteli arkkitehtitoimisto Valter Jung & Emil Fabritius 1903. Kauniin jugendrakennuksen ullakolle rakennettiin 1932 koulusali.

Nyt rakennuksessa toimii Kronohagens lågstadieskola eli Kruununhaan ruotsinkielisen ala-asteen koulu ja päiväkoti Virkkula.

Samalle tontille arkkitehtitoimisto Jung & Fabritius suunnitteli koulun piharakennuksen 1907.

Oikokatu 9
Vilho Penttilä suunnitteli kolmikerroksisen asuintalon 1905. Gösta Juslénin suunnitelmien mukaan rakennusta korotettiin kerroksella 1935. Jatkosodan pommituksissa pahoin vaurioitunut rakennus korjattiin sodan jälkeen 1945, ja sitä korotettiin kahdella kerroksella.

Oikokatu 11
Oikokadun varteen rakennettiin 1863 kaksikerroksinen kivitalo, joka edusti empiren ja ns. kertaustyylien murrosvaihetta. Rakennusta laajennettiin Kulmakadulle vuosina 1891–1892 rakennusmestari A. A. Sirénin piirustusten mukaan. 1905 tehtiin lisärakennus ja rakennusta korotettiin rakennusmestari Carl Ärtin piirustusten mukaan.

Kristianinkatu 14
Albert Ahlgren suunnitteli 1909 nelikerroksisen asuintalon. Asunto osakeyhtiö Paasi edustaa myöhäisjugendia. Julkisivusta poistettiin parvekkeet J. P. Pärnäsen suunnitelmien mukaan 1940. Ne palautettiin Markus Bernoullin piirustusten mukaisiksi 1971.

Kristianinkatu 12
Merimiehen leski Christina Wörtin rakennutti noin 1818 puutalon Kristianinkadun varrelle. Kiinteistöön kuului kadun varrella sijaitseva yksikerroksinen päärakennus, piharakennus ja tontin perällä ulkorakennus, jossa oli talli, navetta, vaunu- ja puuvaja sekä kaksi ulkohuonetta. Ruiskumestari A. F. Wickholm osti kiinteistön 1859. Pihan perällä olleet rakennukset purettiin 1905, ja paikalle rakennettiin rakennusmestari Karl Holmgrenin piirtämä kolmikerroksinen kivitalo. Wickholmin tyttärentytär Martta Bröyer myi kiinteistön 1974 Helsingin kaupungille.

Ruiskumestarin talo avattiin korjauksen jälkeen museona 1980-luvun vaihteessa.

Kulmakatu 10
Viktor Laineen suunnittelema nelikerroksinen asuintalo valmistui 1936.

Kulmakatu 8
J. Jefremow suunnitteli nelikerroksisen uusrenessanssitalon 1895. Taloon tehtiin sitä rakennettaessa julkisivumuutos rakennusmestari K. G. Järvisen suunnitelman mukaan 1897.

Kulmakatu 6
Eino Forsman piirsi nelikerroksisen asuintalon 1936.

Pihalle rakennettiin Kiseleff & Heikelin suunnitelmien mukaan nelikerroksinen teollisuusrakennus.

Kulmakatu 4 a
G. W. Nybergin piirtämä nelikerroksinen asuintalo valmistui 1906. Se edustaa vuosisadan vaihteen historistista arkkitehtuuria.

Lisää aiheesta:

HS 3.12.2005: Karjalaisten talossa toimi jääkärien salainen värväyspiste

HS 3.12.2005: Volter Kilven koti oli Karjalaisten talossa

EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat
eeva.jarvenpaa@sanoma.fi