Osa 35: Leijona

Leijonan korttelissa työskentelevät Helsingin kaupungin hallinto ja kaupunginvaltuusto

HS: 1.4.2006

Bockin talo
eli Vanha Raatihuone
Aleksanterinkatu 20

Raatimies ja kauppias Gustaf Johan Bock rakennutti kaksikerroksisen mansardikattoisen talon 1763.

Venäläisten vallattua Helsingin 1808 Bockin talo siirtyi Keisarillisen sotaministeriön haltuun.

Kenraalikuvernöörin virka-asunnoksi talo muutettiin 1816–1819. Suunnittelijana oli Carl Ludvig Engel. Pääsiipeä korotettiin kerroksella ja taloa laajennettiin uuteen siipirakennukseen, johon tuli kenraalikuvernöörin juhlasali orkesterilehtereineen.

Senaatintorille avautuvaan julkisivuun Engel suunnitteli joonialaistyylisen päädyn pylväineen ja parvekkeineen. Juhlasalisiiven salit koristeltiin seinämaalauksin ja kipsiornamentein. Katariinankadun sivurakennusten julkisivut muutettiin uusklassisiksi.

Kaupunki osti talon raatihuoneeksi 1837, jolloin sen siipirakennukset otettiin osin vankilakäyttöön.

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui Bockin talon juhlasalissa, niin sanotussa empiresalissa, senaattori Leo Mechelinin johdolla ensimmäiseen istuntoonsa 12. toukokuuta 1875.

Raastuvanoikeuden ja maistraatin käytössä talo oli 1913–1985.

1988 talo palautettiin Engelin aikaiseen asuun.

Nykyisin Bockin talossa ovat kaupunginvaltuuston valtuustoryhmien kokoustilat ja kaupunginkanslian tiedotustoimisto. Empiresalissa ja muissa juhlatiloissa järjestetään kaupungin vastaanottoja.

Burtzin talo
Aleksanterinkatu 22

Helsingin kunnallispormestari ja kauppias Nils Burtz alkoi 1762 rakennuttaa Helsingin ensimmäistä kolmikerroksista kivitaloa Isokadun varteen.

Burtzin kuoltua hänen leskensä Elisabet jatkoi rakentamista ja talo valmistui 1775. Kustavilaista klassismia edustavan talon julkisivu muutettin empiretyyliseksi 1836 Jean Wikin suunnitelmien mukaan.

Talo siirtyi poliisilaitoksen haltuun 1800-luvun lopussa.

Waldemar Aspelinin suunnittelema poliisivankila valmistui 1905 seinäkkäin Bockin piharakennuksen kanssa. Pihaan 1907 valmistunut poliisin hevostalli muutettiin autotalliksi 1940.

Nykyisin talon pohjakerroksessa on liiketiloja, yläkerroksissa kaupunginkanslian toimistoja.

Helleniuksen talo
Aleksanterinkatu 24

Lääninsihteeri Helleniuksen talo valmistui 1770 Bockin ja Burtzin kauppiastalojen vierelle. Talosta tuli ns. vinkkelitalo, jossa oli julkisivut sekä Aleksanterinkadulle että Sofiankadulle.

Taloa korotettiin kerroksella, siihen rakennettiin aumakatto ja sen julkisivu muutettin empiretyyliseksi 1835 Jean Wikin suunnitelman mukaan.

Nykyisin talossa on liikehuoneistoja ja toimistoja.

Helsingin kaupungintalo
entinen Hotelli Seurahuone
Pohjoisesplanadi 11–13

Kasvavan kaupungin seuraelämän tarpeisiin rakennettiin Hotelli Seurahuone 1833 Pohjoisesplanadin varrelle. Carl Ludvig Engel suunnitteli rakennuksen.

1862 taloon saatiin kaasuvalo, vesijohdot ja kolme vesiklosettia. Taloa uudistettiin muutenkin Carl Albert Edelfeltin suunnitelman mukaan. Juhlasali muutettiin hotellihuoneiksi.

Pohjakerrokseen siirretty ravintola ei kuitenkaan riittänyt juhlakansan tarpeisiin. Rakennuksen sisäpihalle rakennettiinkin uusi juhlasali 1863 arkkitehti Axel Hampus Dahlströmin suunnitelman mukaan.

Tämäkin sali osoittautui pieneksi. Arkkitehti Bruno F. Granholm palkattiin suunnittelemaan sille laajennusta. Uusi entistä isompi juhlasali valmistui 1888.

Edellisvuonna oli valmistunut hotellin pääsisäänkäynnin päälle kuuden pilarin kannattama parveke, altaani, jolta juhlaväki saattoi ihailla Kauppatorilta avautuvaa merinäkymää.

Seurahuoneen ensimmäinen johtaja oli kellarimestari Jedermann. Häntä seurasi W. Vohs 1839 ja useita hotelleja ja ravintoloita Helsingissä omistanut Louis Kleineh 1843.

Viimeinen isäntä oli Wilhelm Noschis, jonka mukana Seurahuone muutti uusiin tiloihin Kaivokadulle.

Helsingin kaupunki lunasti kiinteistön 1901 rakentaakseen tontille uuden kaupungintalon. Hotelli Seurahuone toimi kuitenkin rakennuksessa vuoteen 1913 asti. Ensimmäisen maailmansodan aikana rakennus oli venäläisen meriväen sotasairaalana.

Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui talossa 1932–1965.

Leijonan kortteli koki ennen näkemättömän muutoksen 1965–1988, kun sen sisäosa korvattiin uusilla rakennuksilla. Kaupungintalo peruskorjattiin professori

Aarno Ruusuvuoren suunnitelman mukaan.

Aluksi vanhan Seurahuoneen talo purettiin ulkoseiniä, juhlasalia ja pääsisäänkäynnin holvauksia lukuunottamatta kokonaan modernin hallintorakennuksen tieltä. Entisen Seurahuoneen juhlasalista tuli kaupungin edustustila, jonka ympärille rakennettiin laajat lämpiöt. Niiden tieltä purettiin Aleksanterinkadun kauppiastalojen piharakennukset.

Peruskorjauksen toisessa vaiheessa korttelin keskelle rakennettiin 1988 udisrakennus kaupunginvaltuustolle.

Yli 20 vuotta kestäneestä urakasta kiisteltiin vuosia. Ruusuvuoren suunnittelema uudisrakentaminen Leijona-korttelin sisällä herätti kiivasta väittelyä.

1980-luvulle tultaessa ei enää haluttu säästää vanhojen rakennusten julkisivuja uudisrakentamisen kuoriksi.

Aleksanterinkadun puoleiset kolme kauppiastaloa korjattiin ja entistettiin 1988 Ruusuvuoren ja Helsingin kaupunginmuseon yhteistyönä.

Lisää aiheesta:

Seurahuoneella juhlat kestivät aamuun asti

Keisari tervehti alamaisiaan Bockin talon parvekkeelta

EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat
eeva.jarvenpaa@sanoma.fi