frameArea
frameAreaCenter
frameContentMain

Kertomuksia Helsingin kortteleista

Sarjassa kerrotaan Helsingin keskustan kortteleista, joille vuodesta 1820 alkaen annettiin eläimen tai kasvin nimi.


Osa 36: Sarvikuono

Kiseleffin löyhkäävä sokeritehdas sai häädön Senaatintorilta

Tehtaan tilalle rakennettiin korttelin läpi ulottuva Stockmannin tavaratalo

HS: 8.4.2006

KUVA: SIRPA RÄIHÄ / HS

Kiseleffin kauppiastalon jugendtyylinen keskushalli muistuttaa viime vuosisadan alusta, jolloin Stockmannin myymälähalli rakennettiin.

Kauppias Feodor Kiseleff osti 1812 Helsingistä sokeritehtaan, jonka kauppias Bernhard Manecke oli perustanut Aleksanterinkadun ja Unioninkadun kulmaan 1806.

Tehtaassa puhdistettiin eteläamerikkalaista raakasokeria. Se sekoitettiin valtavaan kattilaan, jossa oli kylmää vettä. Sokeriseosta kuumennettiin samalla, kun siihen lisättiin kalkkia ja verta.

Kalkki edisti sokerin liukenemista ja poisti siinä olevan happeuman. Veri kokosi seoksessa olevat roskat ja muut liukenemattomat ainekset. Veri kohosi sakeana sakkana nesteen pinnalle, josta se kuorimiskauhalla kerättiin pois. Monivaiheisen kuivatuksen tuloksena saatiin toppasokeria ja siirappia.

Kauppias Kiseleff oli haistanut sokerin puhdistamisessa ison bisneksen. Kaupunki kasvoi aivan tehtaan ympärillä, ja sokeri teki kauppansa.

Haminassa liiketoimensa aloittanut Feodor Pantelejevitsh Kiseleff muutti 1809 solmitun Haminan rauhan jälkeen Helsinkiin, jossa hän toimi aluksi rihkamakauppiaana. Hän hankki huomattavan omaisuuden toimittaessaan tavaraa venäläiselle sotaväelle. Helsingin porvariksi hänet otettiin 1813, jolloin hän oli jo kaupungin rikkaimpia miehiä.

Verta tuotettiin tehtaalle Pietarista asti, sillä Helsingissä teurastettiin vain kerran tai pari viikossa, mutta tehtaalla verta tarvittiin joka päivä.

Veri mätäni varastossa ja levitti ympäristöön ilkeää löyhkää. Naapurit valittivat, mutta mitään ei tapahtunut. Vasta Senaatintalon rakentaminen torin itälaidalle toi asiantilaan parannuksen. Hallituksen herrat eivät voineet sietää löyhkän synnyttäjää nenänsä alla, ja 1819 Kiseleffin sokeritehdas sai häädön kaupungin ulkopuolelle, Töölönlahden länsirannalle.

Kiseleff vaati, että tehdas muutettaisiin yleisellä kustannuksella, mutta sitä ei otettu kuuleviin korviin. Tehtaalle kuitenkin annettiin tarpeellinen maa-ala kohtuullistettua vuokraa vastaan ikiajoiksi.

C. L. Engelin suunnittelema uusi tehdasrakennus valmistui 1823. Sen viereen kohosi Kiseleffin tiilitehdas.

Töölön sokeritehdas uudistettiin nykyaikaiseksi 1800-luvun puolivälin jälkeen. Pahaa hajuakaan ei enää syntynyt, kun veri tuotiin kuivattuna ulkomailta.

Uudistetussa tehtaassa käyntivoimaksi otettiin höyrykone. Kolmentuhannen naulan vetoiseen kattilaan kaadettua raakasokeriliuosta kuumennettiin höyryllä. Seos johdettiin korkealla oleviin säiliöihin, joista se valui omalla painollaan puhdistavien hiilikerrosten läpi kuivatettavaksi. Sokeritoppien kuivatus kesti viikon verran ja jäähtyminen kaksi vuorokautta ennen kuin ne käärittiin paperiin ja nuoritettiin. Vasta sitten ne olivat valmiita myytäviksi.

Töölön tehdas oli Suomen ainoa sokeritehdas 1839–1859.

Feodor Kiseleff aloitti 1820-luvulla laajan saneeraustyön tontillaan Senaatintorin reunalla. Torin puolella talo muutettiin asuinkäyttöön ja muutenkin tontin rakennuksia ehostettiin edustavammiksi Carl Ludvig Engelin piirustusten mukaan. Kiseleffin perhe asui toisessa kerroksessa. Unioninkadun puolelle ulottuvissa tiloissa hän majoitti venäläisiä kylpylävieraita.

Kiseleffin menestys jatkui ja hän sai isoja urakoita kasvavalta kaupungilta.

Hän rakensi 1820-luvulla ratsastusmaneesin venäläisille santarmijoukoille ja kasakoille. Hän urakoi Hietaniemen hautausmaan perustustyöt 1829 ja Nikolainkirkon monumentaaliportaat 1839–1843.

Feodor Kiseleff valittiin 1829 kaupunginvanhimpien joukkoon ensimmäisenä venäläisenä. Hän sai myös kauppaneuvoksen arvon.

Feodor Pantelejevitsh Kiseleff kuoli 1847. Hänet haudattiin Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle Hietaniemeen.

Kiseleffin perilliset luopuivat talostaan Aleksanterinkadun varrella 1879. Kauppias G. F. Stockmann oli jo pitkään etsiskellyt kaupungin keskustasta suurempia liiketiloja Lampan talossa menestyneelle yritykselleen. Hän osti talon tontteineen.

Stockmannin sekatavaratalo toimi ja laajeni Sarvikuonon korttelissa vuoteen 1930 asti. Silloin alati kasvavan Stockmannin tavaratalo sai uudet tilat nykyiseltä paikaltaan.


Lisää aiheesta:


EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat
eeva.jarvenpaa@sanoma.fi


frameFooter
frameRightAd