Osa 47: Aasi

Tyttökoulussa oli ahdasmielinen ilmapiiri

Ankarat opettajat saivat pienet oppilaansa itkemään tunneilla

HS: 16.9.2006

Silja Inari Krohn aloitti 1956 oppikoulun Helsingin tyttökoulussa. Hän matkusti kotoa Herttoniemestä bussilla numero 32 Rautatientorille ja käveli Mikonkatua pitkin Hallituskadulle, jossa valtion kuusivuotinen keskikoulu oli toiminut 25 vuotta entisen venäläisen tyttökymnaasin tiloissa.

"Oppilaiden sisäänkäynti oli pihan puolella. Hallituskadun puolella oli opettajien sisäänkäynti. Oppilaita oli ankarasti kielletty kulkemasta paraatipuolen portaita", Inari Krohn kertoo.

"Koulun asfalttipiha oli oikeastaan aika viihtyisä. Kaksi poppelia pehmensi pihanäkymää. Ne olivat kauniita puita, pudottivat lehtensä syksyllä, ja piha oli keltaisenaan niiden lehdistä. Niitä oli viihdyttävää katsella luokkien ikkunoista."

"Menin ensimmäisenä päivänä isän kanssa koulun juhlasaliin kuulemaan pääsykokeen tuloksia. Pääsin kouluun hyvillä pisteillä ja huokaisin onnellisena tietämättä, että jouduin Helsingin ahdasmielisimpään ja omituisimpaan kouluun. Sama kärsimys odotti vuoden kuluttua myös pikkusisartani Leenaa."

Inari ja Leena Krohnin isä Alf Krohn toimi Taide-lehden päätoimittajana, sai sitten paikan amanuenssina yliopiston kirjastosta ja aloitti 1956 kirjastonhoitajana valtiotieteellisessä seminaarikirjastossa. Hänen uusi työpaikkansa oli koulua vastapäätä Porthaniassa. Perheen äiti Liisa Krohn työskenteli Sielullisesti Sairaiden Vastaanottoasemalla Pengerkadulla.

"Minun koulutieni hengitysaukko oli Heimolan talo, jonka jälkeen odotti kauhea koulu. Heimolan talossa oli kaunis torni. Siellä oli kaksi elokuvateatteria, Aloha ja Arita vierekkäin. Seinillä oli mielenkiintoisia elokuvajulisteita ja kuvia. Heimolan talon teattereissa esitettiin Piukat paikat ja Ben Hur, jota koko koulu vietiin katsomaan. Sen aihehan oli raamatullinen."

"Heimolan talo purettiin törkeällä tavalla 1960-luvun alussa ja paikalle tehtiin nykyinen vihamielinen monstrumi. Se sulkee koko Kluuvikadun ja on kuin vankilan muuri."

Porthania oli juuri valmistunut, kun Inari Krohn tuli tyttökoulun ensimmäiselle luokalle.

"Oli helpotus nähdä isän työhuoneen ikkuna koulua vastapäätä. Joskus koulun jälkeen käytiinkin isää katsomassa Porthaniassa. Se oli jotenkin rauhoittavaa. Porthanian miellän vieläkin uudeksi taloksi. Se on arkkitehtonisesti kaunis rakennus."

Koulussa kuri oli kova ja piilevän ahdistuksen saattoi vaistota. Opettajat kutsuivat oppilaita sukunimellä, ja opettajia piti puhutella kolmannessa persoonassa, sillä teitittelyä pidettiin liian tuttavallisena.

"Ketään toista opettajaa Helsingin tyttökoulussa ei pelätty niin kuin englanninopettajaa. Hän oli saanut kutsumanimen Haaska ja hän kävi sotaa aina uusien tyttösukupolvien kanssa. Hän oli alistaja ja nöyryyttäjä. Kun tytöt kasvoivat ja lähtivät maailmaan, Haaska jäi piinaamaan uusia oppilaita. Jokainen sai vuorollaan maistaa Haaskan pilkkaa."

Ennen hänen tuntejaan paniikki ja pelko painoivat luokkaa. "Alkuaikoina, kun tytöt olivat pieniä, saattoi sattua, että kaksi tai kolmekin oppilasta itki tunnilla pulpeteissaan."

Fabianinkadun ja Aleksanterinkadun kulmassa oli Hildenin leipomo. Sieltä tytöt kävivät joskus ostamassa kuuluisia Hildenin munkkipossuja. Sekin oli ankarasti kielletty. Porttikäytävästä ei saanut mennä ulos, ja opettajat partioivat välitunneilla valvomassa kieltoa.

Rohkein lähetettiin leipomoon, kun opettaja katsoi muualle. Ihanat, rasvaiset possut syötiin salaa koulupihan nurkassa. "Jos opettaja osui paikalle, siitä tuli sitten jälki-istuntoa tai muistutus. Oli hirveää jäädä kiinni. Olin yksi niistä, jotka ottivat riskin."

Ihan kaikki opettajat eivät olleet pelottavia.

"Saimme uuden piirustuksenopettajan, Sirkka Markkasen, jota sanottiin Penniksi.

Talven mittaan kuvaamataidon tunneista tuli tärkeitä. Aloin piirtää ja maalata myös kotona."

"Kun meillä oli aineena ammatinvalintaa, ilmoitin, etten tarvitse sitä, sillä minusta tulee taiteilija."

Inari Krohn piirsi ja maalasi – koulukirjoihinkin. Koulussa siitä nousi meteli ja tuli rehtorin puhuttelu. Kotiinkin soitettiin. Mutta vaivihkaa kirjoihin ilmestyi lisää piirustuksia.

Keskikoulu läheni loppuaan, edessä oli Helsingin tyttölukio Kirkkokadulla, tyttökoulu sekin, mutta hieman vapaampi kuin Hallituskadun koulu.

Inari Krohn halusi aloittaa lukion puhtaalta pöydältä. Hän kokosi piirustuksensa ja maalauksensa isoon pahvilaatikkoon, vei ne taloyhtiön polttouuniin, johon talonmies sytytti joka ilta tulen. Uuniin hän heitti myös kouluajan päiväkirjat.

Lukion jälkeen Inari Krohn valmistui Suomen taideakatemian koulusta 1969 ja on siitä lähtien työskennellyt kuvataiteilijana ja opettajana. Hän on myös kuvittanut sisarensa, kirjailija Leena Krohnin teoksia. Kaksi vuotta sitten hän kirjoitti omaelämäkerrallisen teoksen Muusa kirjahyllyssä.

Ensimmäinen romaani Musta ja muut värit ilmestyy tänä syksynä. Se kertoo opiskelijoiden elämästä Suomen taideakatemiassa 1960-luvulla.

Lisää aiheesta:

Tyttökoulun karhea koulupuku kutitti

Elanto rakensi komean tavaratalon Aasin kortteliin

EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat
eeva.jarvenpaa@sanoma.fi