Osa 51: Kaisaniemen puisto

Linkolan sisarusten koti oli puutarhassa keskellä Helsinkiä

Kaarlo Linkola oli kasvitieteen professori ja yliopiston rehtori

HS: 14.10.2006

On aivan tyyni ja harvinaisen lämmin lokakuinen päivä. Lehtikään ei liikahda Kaisaniemen puiston puissa.

"En piittaa lämpötiloista. Tarkastelen tuulen suuntaa", Suomen tunnetuin luonnonsuojelija Pentti Linkola sanoo.

Hän katselee sisarensa Aira Ruohosen (o.s. Linkolan) kanssa Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan päärakennuksen pihapiiriä.

Tässä oli heidän lapsuudenkotinsa.

"Lastenhuoneen ikkunan edessä oli valtava vaahtera, joka värjäsi syksyisin maiseman punaiseksi ja keltaiseksi", Aira Ruohonen muistaa. Hän on perheen isosisko, kaksi vuotta Penttiä vanhempi.

Puutarhassa oli myös valtava vanha kynäjalava, mutta se halkesi myrskyssä 1980-luvulla. Jalavavanhuksesta jäi ontto kanto, johon mahtui sisään kolmekin ihmistä. Kanto on yhä puutarhan nurkassa.

Kasvimuseon johtaja Pertti Uotila tuntee puun historian. Kynäjalavaa on sanottu Suomen suurimmaksi ja vanhimmaksi puuksi, mutta ei se ole kumpaakaan.

"Kärkitiloilla kumminkin", Pentti Linkola sanoo.

Helsingin yliopiston kasvitieteen professori ja kasvitieteellisen puutarhan esimies Kaarlo Linkola muutti puutarhan päärakennukseen 1920-luvulla. Siellä hän asui kuolemaansa asti, vuoteen 1942.

Puutarhan mäeltä on komea näköala Helsingin keskustaan ja Siltasaareen. Ei ihme, että jykevää linnamaista taloa suunniteltiin 1918 Suomen ensimmäisen kuninkaan linnaksi. Kuningashanke jäi, Suomesta tuli tasavalta ja kasvitieteen harjoitus jatkui.

Kaarlo Linkolan ensimmäinen vaimo Anna Linkola ehti elää vain 30-vuotiaaksi. Hän kuoli synnyttäessään perheen ensimmäisen lapsen Anssin 1921.

Isä eli kahdestaan Anssin kanssa seitsemän vuotta ennen kuin meni uusiin naimisiin.

Savolaiseen Collanin virkamiessukuun kuulunut Kaarlo Linkola solmi uuden avioliiton Hilkka Margareta Suolahden kanssa 1928. Perheeseen syntyi kolme lasta, Aira, Pentti ja Martti Linkola.

"Pieninä me tietysti leikittiin hiekkalaatikolla, mutta isompana muistan täältä Pentin ja minun pahat teot. Martti oli niin pieni ettei vielä ehtinyt niihin mukaan."

"Kasvihuoneen edessä oleva allas katettiin aina talveksi ja siitä me sitten kiivettiin ylös, vaikka se oli ankarasti kielletty. Ylipuutarhuri Liljeström tuli moittimaan meitä. Hän oli aika mahtava mies, iso ja pelottava. Silloin me livistettiin pakoon", Aira Ruohonen kertoo.

Eikä ylipuutarhuri ollut lainkaan mielissään kun Pentti Linkola lasketteli kivikkoistutusten läpi niin että kasvien latinankieliset nimikyltit hajosivat ja hävisivät. Ankarasti häntä siitä nuhdeltiin.

"Isän työhuoneessa ei saanut liikuttaa yhtään paperia. Niin hän aina sanoi meille. Eikä yläkertaan saanut mennä ollenkaan. Siellä oli kasvitieteelliset kokoelmat. Sinne mennessään isä sanoi aina menevänsä yliopistolle. Hän puhui vähän savolaisittain ja minä kuulin hänen sanovan yljöopisto eikä yliopisto", Pentti Linkola sanoo.

Kasvitieteellisen puutarhan esimiehen asunto oli päärakennuksen alakerrassa.

Ruokasalissa oli komea harmaa kakluuni, jota reunusti kasviaiheinen koristekuvio. Mustat tammipaneelit kiersivät seiniä. Ne ovat yhä paikallaan huoneessa, jossa nyt on kasvimuseon tiloja.

Ruokasalissa oli myös musta tamminen ruokasalin kalusto. Se on nykyään Aira Ruohosen tyttären kodissa.

Kaarlo Linkola nimitettiin Helsingin yliopiston rehtoriksi 1938. Samaan aikaan perheen äidin isä Hugo Suolahti oli yliopiston kansleri.

"Yliopistolla oli silloin oikein meidän sukudynastia", Pentti Linkola sanoo.

Rehtorinvirasta Linkola luopui jatkosodan alkaessa.

Aira ehti aloittaa koulunkäynnin Kaisaniemen kansakoulussa, mutta pyrki sitten Suomalaiseen Yhteiskouluun, jonne oli lyhyt matka Kaisaniemestä.

Hän sai avaimen, jolla pääsi puutarhan pienestä henkilökunnan portista oikaisemaan Kaisaniemen puiston halki kouluun Nervanderinkadulle. Mutta kotiin oli aina tultava iltayhdeksään mennessä. Silloin kasvitieteellinen puutarha suljettiin.

Se harmitti Airaa ja hänen parasta ystäväänsä, puutarhan lämmittäjän tytärtä Kaijaa, joiden teki mieli viipyillä iltaisin kaupungilla.

Kesällä 1941 Anssi Linkola lähti rintamalle. Hän kaatui syyskuussa 1941 Itä-Karjalassa vain kaksikymmenvuotiaana.

Aira Ruohonen oli kirjoittanut veljelleen rintamalle onnittelukirjeen, joka palautettiin.

Rintamalta lähetettiin kotiin Anssin kompassi ja taskukello. Pentti Linkola sai ne sitten perinnöksi. Hän oli isonveljen kuollessa kymmenvuotias.

Kaarlo Linkola ehti kokea tuskan vanhimman poikansa kuolemasta ennen kuin itse sairastui vakavasti.

Isän kuoltua perheen piti muuttaa pois Kaisaniemestä keskellä sotaa 1943. Perheen kuopus Martti oli silloin kuusivuotias, isosisko Aira kolmentoista.

Ensin äiti ja kolme lasta asuivat Laivanvarustajankadulla. 1950-luvulla he muuttivat Merikadulle, isovanhemmilta perittyyn kotiin. Sieltä lapset kävivät Suomalaista Yhteiskoulua. Äiti eli leskenä 58 vuotta. Hän kuoli yli 90-vuotiaana viisi vuotta sitten.

Aira Ruohonen valmistui filosofian kandidaatiksi ja työskenteli kemistinä. Pentti Linkolasta piti tulla biologi, mutta hän keskeytti opintonsa ja on 1950-luvulta alkaen työskennellyt lintujen tutkijana, kalastajana ja kirjoittajana. Saamelaiskulttuurin tutkijana tunnetusta Martti Linkolasta tuli museoviraston intendentti

Kaarlo Linkola teki useita tutkimusmatkoja Laatokan Karjalaan, jossa hän tutki kulttuurin vaikutuksia alueen kasvistoon ja kasvillisuuteen.

Erityisesti hänet muistetaan luonnonsuojelijana. Hän oli perustamassa Suomen ensimmäisiä luonnonsuojelualueita 1920-luvulla.

Pentti Linkola on tullut tunnetuksi radikaalina luonnonsuojelijana ja kiivaana luontoaktivistina. Hän on asettautunut asumaan Sääksmäkeen Vanajaveden rannalle, lähelle äidinisän Kariniemen tilaa.

Pentti Linkola puolustaa luontoa myös käytännön töissään. Viitisen vuotta sitten hän osti Saaren kunnasta Etelä-Karjalasta vuosikymmeniä luonnontilaisena säilyneen metsäpalstan, jolle hän haki ja sai rauhoituspäätöksen.

Se on hänen oma luonnonsuojelualueensa.

Pentti Linkola tarkastelee lokakuista maisemaa. Kaisaniemen puut ovat vielä vihreitä. "Hellettä on kestänyt neljä kuukautta. Parin viikon päästä lehdet putoavat."

Lisää aiheesta:

Kaisaniemen Yleinen kävelypaikka sai naapuriinsa yliopiston kasvitieteellisen puutarhan

EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat
eeva.jarvenpaa@sanoma.fi