Osa 54: Kameli

Heimolan talosta jäi eduskunnan puhujapönttö

Historiallista rakennusta purettiin pikavauhtia toukokuisena yönä 1969

HS: 11.11.2006

Purkumiehet saapuivat moukareineen Heimolan taloon toukokuisena yönä 1969, kun elokuvateatteri Alohan viimeinen näytös oli päättynyt.

"Kaaos vallitsi Heimolassa maanantaina: katossa oli ammottavia reikiä, pöly peitti paikoiltaan revityt teatterituolit ja Ville Vallgrenin paljaspyllyinen naispatsas makasi suullaan pakkilaatikossa. Talon purkajia vilisi moukareineen joka paikassa ja Heimolan pyörötorni heilahti", Helsingin Sanomat kirjoitti 6. toukokuuta 1969.

Purkajat olivat hermostuneita. He pelkäsivät, että ministereiltä voisi tulla vielä viime hetkellä määräys jättää historiallinen rakennus rauhaan.

Aurinko paistoi jo talon kattoon puhkotuista rei'istä. Romahtamaisillaan olevalla seinällä oli kaksi kylttiä. Toinen mainosti Alohan ja Aritan ohjelmistoa: "Paljas kuin meren tuuli". Toinen oli graniittilaatta, joka kertoi historiallisen rakennuksen menneestä suuruudesta:

"Tässä rakennuksessa kokoontui Suomen eduskunta vuosina 1911–1930 ja hyväksyi joulukuun 6. päivänä 1917 Suomen itsenäisyyden julistuksen."

Talo katosi paikalta kesällä, laatta otettiin talteen. Ville Vallgrenin naisfiguurin kerrottiin matkanneen talon silloin omistaneen Himbergin suvun haltuun.

Suomen eduskunta ei surrut talon kohtaloa. Se oli muuttanut Arkadianmäelle kun uusi komea Eduskuntatalo valmistui 1931.

Kansanedustaja Anna-Liisa Linkola (kok) kuitenkin kyseli viikkoa ennen purkutöiden alkua hallitukselta, mitä se aikoo tehdä Heimolan talon suojelemiseksi. Hallituksen puolesta hänelle vastasi opetusministeri Johannes Virolainen, joka totesi aloitteen Heimolan talon suojelemisesta kuuluvan eduskunnalle. Näin kirjoitti Timo Kilpi tuhotusta Heimolasta Ilta-Sanomissa 1986.

Eduskunta tyytyi vastaukseen. Monen kaupunkilaisen huoli historiallisen talon kohtalosta ei saanut vastakaikua sen paremmin eduskunnalta kuin hallitukselta.

Heimolan talo rakennettiin Hallituskadun, nykyisen Yliopistonkadun varteen 1910. Sen komeaan juhlasaliin aiottiin alun perin ravintolaa tai elokuvateatteria.

Kansanedustajat muuttivat taloon 1911, kun Suomen yksikamarisen eduskunnan ensimmäinen istuntopaikka Palokunnan talossa kävi pieneksi.

Heimolaan otettiin VPK:n talosta Walter Runebergin Lakiveistos. Se oli Senaatintorilla 1894 paljastetun Aleksanteri II:n patsaan jalustaveistoksen toinen kipsikopio. Toinen kopio hallitsi Säätytalon ylvästä porrashallia. Veistos oli tarkoitus viedä 1931 uuteen Eduskuntataloon, mutta sinne ei keisarivallan aikaista patsasta haluttu. Se päätyi Presidentinlinnan valtiosaliin keisarin valtaistuimen paikalle. Siirtoa varten neidon kaula oli sahattava poikki, jotta veistos saatiin ulos Heimolan salista.

Lakiveistos sai Heimolassa todistaa monia Suomen historian järisyttäviä tapahtumia. Siellä eduskunta vahvisti Suomen itsenäisyysjulistuksen, valitsi Suomelle kuninkaan, valtionhoitajan ja kaksi presidenttiä.

Heimolassa oikeisto ja vasemmisto puhuivat omista puhujapöntöistään. Toinen pönttö tehtiin Palokunnantalolla olleen pöntön kopioksi.

Heimola jäi orvoksi kun eduskunta muutti uuteen taloonsa. Istuntosalissa avattiin tanssiravintola Rio, jonka jatkosodan aikana osti Sotainvalidien Helsingin alaosasto. Rion nimi muuttui Veljeshoviksi, kun sen avajaisia vietettiin helmikuussa 1942. Tauno Palo ja Siiri Angerkoski esiintyivät, Ossi Runteen orkesteri soitti.

Helmikuun pommituksissa 1944 talo vaurioitui. Veljeshovi sulki ovensa 1946, kun kiinteistön omistaja ei enää uusinut vuokrasopimusta. Talo rapistui.

Kun Himbergin suku myi sen 1966 Suur-Helsingin Osuuskassalle, purkaminen oli vain ajan kysymys. Viimeisinä vuosina Heimolan huoneistoja jaettiin pahviseinillä pieniksi kopeiksi, joita vuokrattiin kiskurihintaan opiskelijoille.

Heimolan jugendtalo koki kohtalonsa 1960-luvun tehorakentamisen huumassa.

Purkutöiden aikana välikatto romahti ja kaksitoista asunnotonta alkoholistia jäi loukkuun. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut vakavasti.

Veljeshovin irtaimistoa kulkeutui monien vaiheiden jälkeen Helsingin sotainvalidien kesämajaan Lauttasaareen. Sinne vietiin myös Suomen ensimmäisen eduskunnan puhujapönttö ja aulan neljä sohvaa. Toinen puhujapönttö löysi tiensä Kansallismuseoon.

Helsingin sotainvalidien yhdistys lahjoitti syksyllä eduskunnalle satavuotislahjaksi puhujapönttönsä. Se odottaa arvoistaan paikkaa eduskunnan lisärakennuksen kellarissa.