Osa 59: Pääpostitalo

Susimiehet saalistavat kirjeisiin oikeita osoitteita

Kirjeiden ja korttien perillemeno on kunnia-asia postin osoiteselvittäjille

HS: 16.12.2006

Tapani Ruotanen kävelee pitkin askelin Helsinki kympin lajitteluosastolle. Nyt jo eläkkeellä oleva mies tervehtii nuorempaa virkaveljeään. Molemmat ovat Postin susimiehiä.

Susikonttori on ollut Helsingin pääpostitalossa sen valmistumisesta asti lajitteluosaston vieressä. Siellä koetetaan saada selvyys puutteellisiin osoitteisiin kaikenlaisten hakemistojen ja kirjeenkantajien muistitiedon avulla.

Pääpostin susimiehet olivat 1960-luvulla arvokkaita ja arvostettuja herroja. Heidän laajaa elämänkokemustaan ja muistiaan ihailtiin. Postin väki kutsui heitä susimestareiksi.

"Eino Lounaskari, Tauno Höök ja Arvi Parikka olivat susimestareita. He olivat käveleviä tietosanakirjoja. Arvi Parikka oli Viisasten kerhon jäsenen Eino Parikan veli ja valtavan tietorikas ihminen", Tapani Ruotanen sanoo. Hän aloitti työt Helsingin pääpostitalossa syksyllä 1965.

"Tulin lajittelemaan saapuvia kirjeitä parahiksi jouluruuhkan alla. Lajitteluosasto oli silloin talon toisessa kerroksessa. Kaikki Helsinkiin tuleva ja Helsingistä lähtevä posti lajiteltiin silloin täällä pääpostissa. Kymmeniä postiautolinjoja lähti tästä vierestä. Täydet postivaunut aloittivat matkanteon Rautatieasemalta."

Tapani Ruotanen työskenteli postissa lähes 40 vuotta postimiehenä, postivirkamiehenä ja esimiestehtävissä.

Pääkonttorissa oli paljon erilaista tehtävää. Lähes puolet työajasta kului Postipankin töissä. Ihmisille maksettiin suoraan luukulta kansaneläkkeet, lapsilisät ja veronpalautukset. Lennätinkin oli samassa talossa.

1970-luvun alussa Ruotanen siirtyi arvopaperiosastolle. Se oli iso osasto pääpostisalin takana toisessa kerroksessa. Siellä hoidettiin koko maan lähtevä arvoposti, kirjatut ja vakuutetut kirjeet, pikakirjeet ja kirjatut paketit.

Pasilan toimitaloon siirtyi 1970-luvun lopussa kaikki muu postin toiminta paitsi Helsinki kymppi, joka yhä on Elielinaukion laidalla.

Tapani Ruotanen muutti muiden postilaisten kanssa. Hän työskenteli Pasilassa arvopostiosastolla, kunnes hän 1990-luvun puolivälissä liittyi arvostamiensa susimestareiden joukkoon. Hänestä tuli osoiteselvittäjä.

"Osoiteselvittäjän tehtävää on kutsuttu monella nimellä. Susimiehíksi meitä on sanottu aikojen alusta. Kun kirjeessä tai kortissa osoite on susi eli väärä tai vaillinainen, susimiehen tehtävä on etsiä oikea osoite. Meitä oli Pasilassa useita täysipäiväisiä susimiehiä. "

Osoiteselvittäjän apuna on kalentereita, puhelinluetteloita, katuluetteloita, osoiteluetteloita ja ammattiluetteloita. Tärkeintä selvittämistyössä on kuitenkin ihmisen kokemus ja muisti.

Kokemusta tuli vuosikymmenten aikana pääpostista, jossa hoidettiin koko maan postiliikennettä. Muistiin jäi niin paljon paikallistuntemusta ja paikallishistoriaa, toimipaikkoja ja maantiedettä, että sillä susimiehet selvisivät aika pitkälle. Oikeat nimet ja osoitteet tulivat kuin itsestään, kun oli pitkään lukenut lehtiä, seurannut talouselämää ja saanut paljon yleistietoa.

Haasteellisimpia tehtäviä Tapani Ruotasen susimiesaikana olivat Pohjois-Afrikasta tulleet kirjeet, joissa osoitteena oli Z, Finland.

Korvallista raavittiin susikonttorissa pitkään, kunnes kuoria tunnustelemalla huomattiin, että Z-kirjeissä oli sisällä renkaan muotoinen esine.

Kokenut susimestari äkkäsi asian oikean laidan. Kirjeiden täytyi tulla afrikkalaisilta lintuharrastajilta, jotka olivat löytäneet Suomessa rengastettuja, Afrikan pohjoisrannikolla menehtyneitä lintuja. He olivat lähettäneet renkaat takaisin rengastusmaahan.

Suomessa rengastettujen lintujen renkaissa on numerosarjan lisäksi palautusosoite: Zoological Museum, Finland.

Z riitti susimiehille ja kirjeet menivät perille Eläinmuseon rengastustoimistoon.

"Taiteilijat ja muut julkisuuden henkilöt tiedettiin ilman muuta. Heille tulikin susimiesaikanani paljon postia. Mika Häkkinen sai kirjeitä eri puolilta maailmaa, kun hän oli voittanut formula ykkösten maailmanmestaruuden 1998. Osoitetta piti miettiä, sillä hänhän asui Monacossa eikä kotiosoitetta Suomessa ollut. Otimme yhteyttä Mika Häkkisen sponsoroinnista tuttuun Allun grilliin Vantaalle. Postia lähti sitten sinne."

"Periaatteessa posti pitää lähettää aina oikealle vastaanottajalle, eikä välikäsien kautta, mutta joskus on keksittävä muuta. Se on sitä työn luovuutta. Susimiehet eivät herkästi hellitä ja nosta käsiä pystyyn. On kunnia-asia, että posti menee perille."

Viimeisenä hätävarana susimiehillä oli Ruotasen aikana 'Räsänen'. Räsäsessä on mainittu miltei talon tarkkuudella pienimmätkin Suomen kylät ja paikkakunnat. Se on postin oma vanha osoiteluettelo, josta on kaksi painosta. Toinen on tehty ennen sotia, toinen on sodanjälkeiseltä ajalta. Postimies Räsäsen aikoinaan tekemä luettelo pelasti susimiehet monta kertaa.

"Räsänen on ajalta ennen nettiä. Nyt osoitteet löytyvät sähköisesti parilla napin painalluksella."

Joskus kuitenkin käy niin, ettei oikea osoite millään selviä. Silloin kirje lähetetään Jyväskylään, viestintäviraston alaiseen selvityspalveluun, jolla on oikeus avata selvittämättömäksi jäänyt kirje, yrittää ohjata se oikeaan osoitteeseen tai palauttaa lähettäjälle.

Tapani Ruotanen tarkastelee vanhaa työpaikkaansa, joka on kokenut suuria muutoksia sen jälkeen, kun postin väki muutti Pasilaan.

Helsinki kympin jouluruuhka on juuri alkanut. Suomalaiset lähettävät tänäkin jouluna yli 50 miljoonaa joulukorttia. Ruotasen perheen osuus on viitisenkymmentä korttia.

Seuraavaksi vanhojen postimiesten tapaan filateliaa harrastava Ruotanen kiirehtii Postimuseoon, jossa on kiinnostava kokoelma postin historiaa vuodesta 1638 alkaen.

Tänä vuonna museossa juhlistetaan suomalaisen postimerkin 150-vuotista historiaa.

Lisää aiheesta:

Kaasulaitoksen kortteliin kohosi uusi komea pääpostitalo

EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat
eeva.jarvenpaa@sanoma.fi