Osa 61: Kauppahalli ja Kauppatori

Liha jäätyi pakkasella hallin marmoritiskiin

Atle Vikström on myynyt lihaa Vanhassa kauppahallissa yli 50 vuotta

HS: 20.1.2007

Atle Vikström oli 19-vuotias, kun hän syksyllä 1951 aloitti lihakauppiaana Vanhassa kauppahallissa. Yhdessä kaverinsa kanssa hän myi lihaa ja riistaa hallin Etelärannan puoleisen käytävän kauppakojussa.

"Elintarvikkeet eivät enää olleet kortilla. Kun ruokaa sai ostaa vapaasti, syötiin reilusti. Karjalanpaistia varten ostettiin lihaa kerralla viisi tai kuusi kiloa."

Enimmäkseen myytiin nautaa ja sikaa. Kyljistä ja rintalihoista tehtiin soppaa, etuselästä karjalanpaistit. Paisti oli sunnuntairuokaa.

"Kerran Viisasten kerhon isäntä Tauno Rautiainen ja Kirsti Rautiainen tulivat ostoksille ja kysyivät, tiedänkö minä, mikä on T-luupihvi. Sanoin, etten minä vaan tiedä. He neuvoivat, ja niin minä aloitin T-luupihvin leikkaamisen Suomessa", Atle Vikström muistelee.

Vikströmin perhe sai 1950-luvun lopulla hallista oman kojun. Ensin sitä piti äiti Impi Vikström ja pian se siirtyi pojan nimiin.

Pieniä myymälöitä oli silloin vieri vieressä. Parhaimmillaan hallissa myytiin lihaa 28 kojussa.

"Mummot niissä olivat myyjinä. Yksi myi juottovasikkaa, toinen pikkuvasikkaa, kolmas sydämiä, suolia ja kurkkutorvia koiranruuaksi. Silloin ei ollut myytävänä koiranruokaa. Kojun edustalla oli vaneerilaatikko ja siinä luita koirille."

"Ihmiset osasivat tehdä ruokaa koko ruhosta. Kaikki käytettiin hyväksi. Kylki- ja rintalihoista tehtiin soppaa ja luista luukeittoa. Luut pätkäistiin kirveellä pieniksi lihatukin päällä. Kun lihakeittoa tehtiin, veri kuorittiin lusikalla liemestä. Nyt myydään nuorta lihaa, joka pestään mauttomaksi."

Atle Vikströmin kaveri oli kanatukkuri. Kanat kynittiin Etelärannan toisella puolella torihallin kellarissa. Hänellä oli töissä sisällissodan aikoihin Suomeen tulleita venäläisiä emigranttinaisia.

Vikströmin perheen elämä keskittyi vuosikymmeniksi Vanhaan kauppahalliin. Siellä avasi oman juustokaupan vaimo Seija Vikström 1969. Perheeseen syntyi kolme poikaa, jotka jatkoivat suvun perinneammatissa. Jo Atle Vikströmin isovanhemmat olivat olleet hallikauppiaita Hakaniemen hallissa.

Vanha kauppahalli oli vielä 1950-luvulla talvisin kylmä työpaikka. Lämmitystä ei ollut ja kovina pakkastalvina liha jäätyi myyntitiskiin. Kylmätiskejäkään ei ollut, eikä kuumaa vettä. Kesähelteillä musta peltikatto lämmitti hallin tuskallisen kuumaksi. Lihatukin vieressä marmorisella myyntitiskillä leikatut lihanpalat olivat röykkiönä ja ihmiset penkoivat siitä haluamansa.

Silloin ei tunnettu allergioita.

"Nykyään on menty toiseen äärimmäisyyteen. Ennen asiakkaat halusivat kalat tuoreina. Niiden piti potkia. Hakaniemen hallissa kävi vuosi sitten niin, että myyjä sai sakkoa, kun kala oli potkaissut myyntipöydällä. Määräykset ovat 55 vuodessa muuttuneet kovasti."

Asiakaskunta on muuttunut viidenkymmenen vuoden aikana. Ennen ravintoloista ja lähetystöistä käytiin ostoksilla ja draisarit vetivät kärryillään tilaukset perille. Hallin kulmalla kokoontuivat myös rantojen miehet. He ostivat nälkäänsä pätkän makkaraa.

Nyt halliin tulevat Kauppatorilla ja Esplanadinpuistossa parveilevat turistit. "Kesällä hallin tiskit notkuvat ruokatavaraa", Atle Vikström sanoo.

"Marketit vetävät kansaa kehäteiden varteen, mutta kanta-asiakkaita käy yhä. Eräskin vanha rouva tulee viikoittain taksilla Haukilahdesta ostamaan makkaraa ja palvilihaa."

Pojat jatkavat suvun perinteitä pienessä kodikkaassa hallissa. Atle Vikströmin nuorin poika Jari Vikström on nyt kauppias.

"Vanhin poikani Veijo ja minä olemme nyt Jarilla töissä. Jari on nyt meidän molempien pomo. "

"Auttelen täällä mielelläni. Muuten olisin yksin kotona, kun vaimo kuoli jo kymmenen vuotta sitten. Aamuisin tulen puoli seitsemän aikaan töihin. Juon tässä muiden kauppiaiden kanssa kahvit. Aina on tuttuja ympärillä ja kauppiaiden kesken reilu meininki", Atle Vikström sanoo.

Vikströmin palvimyymälässä häntä tuuraa parhaillaan vastapäisen juustomyymälän emäntä Tiina Ilmanen.

"Siinä on mukava ihminen, oikea ilopilleri."

Lisää aiheesta:

Kaksoiskotka palasi Keisarinnan kiven huipulle

Kauppatori ja kauppahalli rakennettiin täyttömaalle mutaisen Kaupunginlahden päälle

EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat
eeva.jarvenpaa@sanoma.fi