Osa 62: Valas

Sundmanin suku on asunut Helsingissä yli 250 vuotta

Etelärannan merikapteenin taloa koristavat Neptunus ja delfiinit

HS: 27.1.2007

Arkkitehti Mikael Sundman tarkastelee Sundmanin talon julkisivua Etelärannassa. Katon reunaa koristaa meriaiheinen friisi. Siellä meren jumala Neptunus kohottaa kolmikärkivaltikkaansa ja alapuolella kurottelevat delfiinit.

Talon rakennutti lähes kaksisataa vuotta sitten helsinkiläinen merikapteeni Gustaf Wilhelm Sundman (1775–1835). Hän oli Mikael Sundmanin isoisän isoisän setä.

Sundmaneja asuu Helsingissä jo kymmenennessä sukupolvessa. Nuorin lienee vuonna 2002 syntynyt Mikael Sundmanin pojanpoika Ivar.

Sundmanin merenkävijäsuku on peräisin Ruotsista, josta merikapteeni Olof Sundman muutti Turkuun 1749 ja sieltä Helsinkiin 1750-luvulla.

Olof Sundmanin (1706–1779) poika Johan Salomon Sundman (1736–1823) oli amiraliteetin luutnantti. Merikapteenina hän oli A. J. Nordenskjöld-aluksella, jolla hän ensimmäisenä suomalaisena 1769 purjehti yli Atlantin Espanjasta Länsi-Intiaan.

Hänen kaikki neljä poikaansa, Gustaf Wilhelm, Johan Fredrik, Salomon ja Carl Jacob Sundman olivat kauppamerenkävijöitä. Mikael Sundman polveutuu Salomon Sundmanista, joka purjehti Helsingfors-aluksella maailman meriä.

Luonnonvoimat, vihollisvaltiot ja merirosvot olivat vaarana merenkävijöille. Kun Helsingfors heinäkuussa 1829 purjehti eteläisellä Atlantilla Lissabonin edustalla, merirosvot kaappasivat aluksen.

Kapteeni vietiin kaapparilaivaan ja turkkilaiset merirosvot siirtyivät Helsingfors-alukselle.

"Purjehdusta jatkettiin kunnes laiva joutui sankkaan sumuun. Laiva, jota taitamattomat osmannit eivät osanneet asianomaisesti ohjata, ajautui maihin Arrifaran saaren luona. Turkkilainen päällikkö, kädessään teroitettu kirves, antoi suomalaiselle miehistölle käskyn ponnistaa kaikki voimansa laivan irroittaimiseksi ja asetti suomalaisten sivulle kaksi turkkilaista ladattuine karbiineineen määräten nämä ampumaan heti kuoliaaksi jokaisen työssään vähänkään vastahakoiseksi osoittautuvan", Helsingfors Tidningar kuvasi kaappausta.

Kaapparien oma alus purjehti Tripoliin, Libyaan, jossa kapteeni Sundman muutaman viikon kuluttua vapautettiin.

Veljekset vaurastuivat, heistä Gustaf Wilhelm Sundman (1755–1835) menestyi sekä merenkulkijana että kauppamiehenä. Liiketoimiaan varten hän rakennutti 1820 komean kivitalon Eteläsataman rantaan.

Gustaf Wilhelm Sundmanin poika Carl Wilhelm Ignatius Sundman (1810–1889) asui talossa isänsä jälkeen. Hänestä tuli suvun vaikutusvaltaisin mies, Helsingin suurin laivanvarustaja hän oli 1848, jolloin hänellä oli neljä alusta.

Veljesten pojat siirtyivät vähitellen muihin ammateihin, ja sukukin hajaantui.

Raumalle muuttaneen sukuhaaran jälkeläiset jatkoivat kuitenkin Sundmanin suvun merenkävijäperinnettä, joka on jatkunut katkeamattomana tähän päivään. Carl Jacob Sundmanin jälkeläinen Carl Sundman on merikapteeni kahdeksannessa polvessa.

Mikael Sundmanista tuli arkkitehti. 1970 hän yhdessä Vilhelm Helanderin kanssa kirjoitti kiukkuisen pamfletin Kenen Helsinki. Kirja herätteli helsinkiläisiä arvostelemaan autojen ylivaltaa, keskustan toimistoistumista ja arvorakennusten purkuvimmaa.

"Kirja tarjosi eväitä kiivaaseen keskusteluun erityisesti vanhojen rakennusten hävittämisestä. Me ehkä ensimmäisinä ounastelimme yleisen mielipiteen muutosta", Mikael Sundman sanoo.

Mennyttä aikaa kaupunkisuunnittelija ei haikaile.

"Kaupunki on alituisessa muutoksessa. Rakennukset elävät omassa ajassaan eikä vanhaan ympäristöön ole paluuta. Parhaimmillaan uusi ympäristö voi olla vuoropuhelussa vanhan kanssa ja synnyttää siten enemmän. Vanhan ja uuden välinen suhde synnyttää kolmannen asian joka on suurempi kuin vanha ja uusi yhdessä."

Eteläisessä Helsingissä asuva arkkitehti on suunnitellut kaupunkia Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirastossa jo 35 vuotta. Kesät talvet hän ajaa polkupyörällä töihin.

"Kerran tyttäreltäni kysyttiin koulussa, onko meillä autoa. Ei ole autoa eikä isällä ole ajokorttia, mutta meillä on kaksitoista venettä, tytär sanoi."

Veneitä on eri tarkoituksiin; merikajakki, kolme kanoottia, kaksi optimistipurjevenettä, nostokölipurjevene, kaksi soutuvenettä saaristossa ja yksi Nuuksiossa, pieni nopea moottorivene ja vielä iso avofiskari, jolla ajellaan kesäisin Suomenlahdella.

Kesäpaikka on Porvoon saaristossa. Sinne Mikael Sundmanin perhe muuttaa toukokuussa ja palaa kaupunkiin syyskuun alussa.

"Käyn sieltä töissä pyörällä, bussilla ja taksilla."

Sundmanin talo on yhä paikallaan Etelärannassa, mutta Sundmanin suvun hallussa se ei ole ollut enää pitkään aikaan.

Talo siirtyi Carl Wilhelm Ignatius Sundmanin kuoltua hänen ottopojalleen Gustaf Rötger (Gösta) Sundmanille (1854–1914), joka myi talon 1894 huolintaliikkeen perustaneelle kauppias Victor Ekille.

Gösta Sundman oli intohimoinen taiteilija. Hän piirsi ja julkaisi luonnontieteellisiä kuvajulkaisuja. Hän julkaisi erityisesti kalalajeja ja lintujen munia esittäviä litografioita. Niitä hän rahoitti talon myynnistä saamillaan tuloilla.

Gösta Sundman luopui 1894 myös Sompasaaren vuokraoikeudesta, jonka isoisä G. W. Sundman oli saanut 1817. Saareen oli kohonnut kaunis huvila huvimajoineen ja saaren koristamiseksi oli tuotettu ulkomailta useita eri jalopuulajeja ja istutuksia. Niiden myötä Sompasaaressa havaittiin ensimmäisen kerran Suomessa satakieli. Sehän viihtyy lehtometsissä veden äärellä.

Nyt Sundmanin suvun jälkeläinen Mikael Sundman suunnittelee Kalasatamaan kaupunginosaa 15 000 asukkaalle.

"Sompasaari oli vielä 1950-luvulle tultaessa korkea kallioinen saari. Sen kalliot räjäytettiin ja levitettiin täyttömaaksi merelle, kun saarta alettiin muuttaa satamaksi. Samalla Sundmanin suvun rakentamat romanttiset vanhat talot purettiin. Juuri sen poisräjäytetyn saaren kohdalle minä suunnittelen uutta kaupunkia."

Lisää aiheesta:

Kaksoiskotka palasi Keisarinnan kiven huipulle

Kauppatori ja kauppahalli rakennettiin täyttömaalle mutaisen Kaupunginlahden päälle

EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat
eeva.jarvenpaa@sanoma.fi