Osa 64: Pyöriäinen

Siriuksen seinät raikuivat Makasiinikadun maestron harmonikan tahdissa

Matti Rantanen soitti czardasta hellahuoneen palkongilla

HS: 10.2.2007

Siriuksen talon kiviseinät raikuivat 1950-luvun lopulla, kun Rantasen Matti istui piharakennuksen palkongilla ja soitti harmonikallaan Montin Czardasta. Hän oli saanut ensimmäisen harmonikkansa viisivuotiaana.

Laina ja Uuno Rantanen muuttivat sodan lopulla 1944 Siriuksen talon piharakennukseen, Pohjoiselle Makasiinikadulle, kun edellinen koti Kasarmikadulla oli tuhoutunut helmikuun suurpommituksissa. Perhe sai Siriuksesta vuokrata hellahuoneen, joka aikanaan oli ollut vossikkakuskien käytössä. Sen alapuolella olivat hevostallit autotalleiksi muutettuina.

Perheen kaksi vanhinta poikaa Risto ja Pekka oli lähetetty sotalapsiksi Ruotsiin. Kehitysvammainen Risto palasi sodan päätyttyä kotiin, mutta kolmevuotiaana evakkoon lähtenyt Pekka jäi ruotsalaisten ottovanhempiensa luokse.

Kolmas poika Matti syntyi 1952 hellahuoneeseen, johon tuli kylmä vesi, mutta vessaan piti mennä palkongin portaita alas ja pihan yli kellariin. Pienessä huoneessa oli puuhella ja kaasuliesi, jolla äiti laittoi ruokaa. Huone oli yhtä aikaa keittiö, olohuone ja nelihenkisen perheen makuuhuone.

"Hellahuoneessa oli aika pienet ympyrät. Meidän perhe taisi talonmiehen perheen lisäksi olla ainoita Siriuksen talon työläisperheitä. Mutta vuokra oli halpa ja koti keskellä kaupunkia", Matti Rantanen sanoo.

Matti Rantasen vanhemmat muuttivat monen muun suomalaisen lailla leivän perässä Helsinkiin 1930-luvulla.

Isä tuli Suomusjärveltä ensin puusepänoppiin ja sai sitten paikan puuseppänä pääpostitalosta. Äiti oli kotoisin lestadiolaisperheestä Pudasjärveltä. Hän työskenteli talvisaikaan toimistoapulaisena Yhtyneissä Kuvalehdissä Hietalahdenrannassa.

"Isäni hyvä ystävä Suomusjärveltä oli Leevi Rantalaiho, josta tuli aikansa suomalaisen harmonikansoiton kärkihahmoja. Hän kävi meillä usein 1950-luvulla tehdessään harmonikkaohjelmia Yleisradioon, jonka vanha toimitalo oli aivan vieressä, Kasarmitorin varrella", Matti Rantanen muistelee.

"Olin ehkä kolmivuotias, kun hän taas kerran harjoitteli meillä. Jähmetyin kuuntelemaan Leevin soittoa. Löysin kenkälaatikon, menin sen kanssa komeroon, soitin siellä komerossa kenkälaatikkoa ja lauloin. Isä sen huomasi, ja viisivuotiaana sain joulupukilta pienen haitarin."

Isän työkaverilla oli oma tanssiorkesteri. Hän oli löytänyt omalle pojalleen tanskalaisen soitonopettajan, jonka luo Mattikin pääsi kuusivuotiaana harjoittelemaan harmonikansoittoa. Työkaverin poika oli Raimo Sirkiä, josta myöhemmin tuli oopperalaulaja ja Savonlinnan oopperajuhlien taiteellinen johtaja.

"Me kävimme myöhemmin Raimon kanssa Lasse Pihlajamaan harmonikkaopistossa Lönnrotinkadun ja Albertinkadun kulmassa. Raimo soitti koko kouluaikansa eri bändeissä, mutta minä päätin alle kahdeksanvuotiaana, että mieluummin ojankaivajaksi kuin tanssimuusikoksi. Minä halusin soittaa konserttimusiikkia."

Vanhemmat rahoittivat parhaansa mukaan pojan harrastusta. Mutta pian Matti itsekin alkoi tienata. Kahdeksanvuotias harmonikkataituri sai keikkakutsuja niin paljon, että perheeseen hankittiin puhelinkin keikkojen sopimista varten. Hän voitti useita nuorten Suomen ja Pohjoismaiden harmonikkamestaruuksia ja rahoitti myöhemmin koulunkäyntinsä keikkapalkkioillaan.

Pikkupoikien elämä kivikaupungissa oli täynnä mielenkiintoisia asioita.

"Urheilu oli harrastuksiani. Kesäisin piirsin kepillä juoksuradat Runebergin patsaan ympärille Esplanadinpuistoon, kun siinä oli hiekkapohja. Juoksimme kilpaa kavereiden kanssa. "

Talvisin pojat tekivät ladun Kasarmitorille, joka oli vielä 1950-luvulla kaunis aukio puineen ja hiekkakäytävineen.

Tähtitorninmäen yli pääsi kätevästi Kaivopuistoon ja sieltä jäätietä pitkin hiihtäen Suomenlinnaan asti.

Oppikoulun Matti Rantanen kävi Norssissa.

"Se oli hieno koulu, parin kadunkulman päässä kotoa. Valtion koulussa ei tarvinnut maksaa kalliita lukukausimaksuja. Kävin sitä kahdeksan vuotta vapaaoppilaana. Ylioppilaaksi kirjoitin 1971. Silloin se oli vielä poikakoulu, mutta jo seuraavana vuonna sinne otettiin tyttöjäkin oppilaiksi."

Yliopistossa tuleva opettaja opiskeli musiikkitiedettä, kasvatustiedettä ja sosiologiaa. 1977 hänet nimitettiin Sibelius-Akatemian harmonikkaluokan johtajaksi.

Kolmenkymmenen vuoden ajan hän on toiminut klassisen harmonikansoiton puolestapuhujana, opettajana ja taiteilijana. Viime viikolla hän vieraili oppilaidensa kanssa Pariisin konservatoriossa, jossa hänellä oli oma konsertti.

Siriuksen talon pihamaalla viisikymmentä vuotta sitten kaikunutta czardasta Matti Rantanen soittaa vieläkin.

Lisää aiheesta:

Sparren kodin ikkunoista näki kattojen yli satamaan

Ministeriöt ja virastot levittäytyivät Pyöriäisen kortteliin

EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat
eeva.jarvenpaa@sanoma.fi