HS Verkkoliite

Carl Ludvig Engel seisoi syksyisenä iltana 1823 Senaatintorilla ja katseli ensimmäistä suurta empireluomustaan. Hän oli näkemäänsä tyytyväinen.
     ”Astuin torille, jonka vastapäisellä puolella kohoaa tämä jättiläinen, ja se esiintyi nyt mitä maalauksellisimmassa valaistuksessa.”
     ”Pysähdyin tahtomattani ja minun täytyi katsella sitä niin kuin jotakin, mitä en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Vahinko, että se ei sijaitse Berliinissä, missä se antaisi aihetta moniin kauniisiin lehtiartikkeleihin ja olisi jo ajat sitten komeillut Kunstblattissa”, hän kirjoitti saksalaiselle ystävälleen.

Korinttilaisin pylväin koristeltu senaatintalo oli Engelin ensimmäinen todellinen monumentaalirakennus päätorin reunalla. Se poikkesi mitoiltaan kaikesta, mihin Helsingissä oli totuttu.
     Uudessa rakennuksessa eniten ihailua herätti huikaisevan kaunis kolmanteen kerrokseen nouseva pääportaikko.
     Portaikon rakennetta - vapaasti seisovilta doorilaisilta pylväiltä nousevia holveja - Engel piti äärimmäisen rohkeana. Kun hän näytti portaikkoa vaimolleen, tämä ei uskaltanut nousta portaita ylös.
     Toisessa kerroksessa sijaitsevasta senaatin istuntosalista tuli vaikuttava. Sen molemmissa päissä kohosi kuusi puoliympyrän muotoon ryhmitettyä korinttilaista pylvästä. Seinät ja pylväät verhoiltiin stukkomarmorilla. Katon rajaa kiersi Suomen maakuntien vaakunoiden rivistö.

Myös sisustus pyrittiin saamaan arvokkaaksi. Pietarista tilattiin purppurasametilla päällystetty ja kullalla kirjailtu nojatuoli valtaistuinsaliin kenraalikuvernööriä varten ja samoin päällystettyjä pienempiä tuoleja senaattoreille. Myös pronssilla koristettu kello tilattiin. Keisarin valtaistuin asetettiin salin perälle. Aleksanteri I lahjoitti muotokuvansa senaatin molemmille osastoille.
     Salista avautuivat ovet parvekkeelle, jolta keisari saattoi tervehtiä kansaa vieraillessaan Suomessa.
     Rakennuksen valmistumisella oli kiire, sillä keisari Aleksanteri I oli jo 1817 määrännyt senaatin muuttamaan Turusta Helsinkiin. Muuttovalmistelut aloitettiinkin kevättalvella 1819. Ruotsista saadut Suomea koskevat historialliset asiakirjat tuotiin rekikelillä Helsinkiin. Senaatin virkamiehet perheenjäseniin, yhteensä tuhat ihmistä, muutti Turusta syksyn mittaan. Kaupungin väkiluku kasvoi kerralla viidenneksen.

Syyskuussa 1822 vietettiin senaatintalon avajaisia suurin juhlallisuuksin. Torilla pidettiin ensin ortodoksinen jumalanpalvelus, jota seurasi vahtiparaati. Sitten kaikki virkakunnat lähtivät musiikin soidessa ja tykkien jyskyessä uuteen rakennukseen. Kenraalikuvernööri Fabian Steinheil piti puheen senaatin istuntosalissa keisarilliselta valtaistuimelta.
     Illalla tori ja uusi talo saivat juhlavalaistuksen.

Engelin työt eivät tähän loppuneet. Hän suunnitteli Senaatintalon siipirakennukset. Korttelin keskusta oli avoin neliö, jonka pihamaalle kohosi vielä kirjapainorakennus. Vuoroaan odottivat yliopisto, yliopiston kirjasto, tuomiokirkko...
”Voin lukeutua onnellisimpien ja kunnioitetuimpien arkkitehtien joukkoon, sillä on varsin harvinaista saada rakentaa kokonaisia kaupunkeja”, Engel kirjoitti ystävälleen Berliiniin.

EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat

Schauman murhasi Bobrikovin senaatin portaikossa

Senaatintalosta Valtioneuvoston linnaksi

Verkkoliite \| Nyt \| Oikotie \| Yksityisasiakkaat \| Yritysasiakkaat \| Sanoma Osakeyhtiö \| Apua

	KERTOMUKSIA KESKUSTAN KORTTELEISTA