HS Verkkoliite

Päivälehti kirjoitti 19. 6. 1904 kansakuntaa kuohuttaneesta surmatyöstä:
     Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov tuli 16. kesäkuuta 1904 senaatin istuntoon. Kello oli vähän vaille 11, kun hän päällystakki päällä ja salkku kädessä nousi senaatin portaita toiseen kerrokseen.
     Porrastasanteella hän kääntyi vasemmalle talousosastoa kohti, kun kuului kolme laukausta. Ensimmäisen luodin otaksutaan osuneen kenraalikuvernöörin Vladimirin ritarikunnan merkkiin aiheuttaen ruhjevamman. Toinen, kuolettava luoti, osui vatsaan. Se iski ensin päällystakin nappiin, muutti suuntaa ja kulki pitkittäin, aiheuttaen kenraalikuvernöörin vatsaan pahoja haavoja. Kolmas luoti sattui kaulaan viiltäen lihaa.
     Myöhemmän tutkimuksen mukaan kuolettava oli kolmas luoti, joka meni vyön messinkisoljen kautta vatsaan ja aiheutti pahan tulehduksen, joka lopulta surmasi Bobrikovin.

Kenraalikuvernööri astui eteenpäin pidellen kädellään kaulaansa. Paikalle juoksi ovenvartija, joka saattoi kenraalikuvernöörin talousosaston ovesta sisään. Samassa kuului kaksi laukausta peräkkäin, niin nopeasti että ne kuuluivat kuin yhtenä. Vahtimestari näki portaiden yläpäässä viruvan murhaajan. Hän oli kuollut.
     Laukauksia säikähtäneet senaattorit menivät kenraalikuvernöörin luo.
     ”Teidän ylhäisyytenne, oletteko haavoittunut? Mihin?” he kysyivät. ”En”, kenraalikuvernööri sanoi.
     ”Mutta kaulastannehan vuotaa verta.”
     ”Sittenpä lienen haavoittunut”, Bobrikov sanoi.
     Upseerit ja sotamiehet kantoivat kenraalikuvernöörin kirurgiseen sairaalaan, jossa hänet samana päivänä leikattiin. Miehen tila kuitenkin huononi ja hän menehtyi vammoihinsa seuraavana yönä.

Kenraalikuvernöörin surmasi kouluhallituksen apukamreeri Eugen Schauman. Hän ampui browningillaan kolme luotia kohti Bobrikovia ja sitten kaksi laukausta itseensä. Suomen historian tunnetuin poliittinen murha oli tapahtunut.
     Ylimääräisenä kopistina senaatissa aikaisemmin työskennellyt Schauman tunsi talon hyvin. Hän oli tullut huomaamatta sisään Hallituskadun puoleisesta takaovesta aamukymmenen jälkeen ja piileskellyt kolmannen kerroksen kulmahuoneessa odottamassa Bobrikovin tuloa.
     Schaumanin ruumis raahattiin senaatintalon portaita pihaan, josta hänet vietiin Malmin hautausmaalle nimettömään köyhäinhautaan. Olojen hieman vapauduttua kaksi vuotta myöhemmin ruumis siirrettiin Schaumanien sukuhautaan Porvooseen.
     Valtioneuvoston linnassa toisen kerroksen porrastasanteen seinällä on vaatimaton laatta, jossa lukee ”Se Pro Patria Dedit” (kuollut isänmaan puolesta). Valtioneuvoston virkamiesten yksityishenkilöinä hankkima laatta kiinnitettiin porrastasanteen seinään 1933 ilman juhlallisuuksia.

EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat

Engelin empirekeskusta alkoi senaatintalosta

Senaatintalosta Valtioneuvoston linnaksi

Verkkoliite \| Nyt \| Oikotie \| Yksityisasiakkaat \| Yritysasiakkaat \| Sanoma Osakeyhtiö \| Apua

	KERTOMUKSIA KESKUSTAN KORTTELEISTA