HS Verkkoliite

Helsingin Sanomat aloittaa tänään uuden kirjoitussarjan Helsingin keskustan kortteleista. Sarjassa kerrotaan noin kahdestasadasta korttelista, jotka vuodesta 1820 alkaen saivat numeron lisäksi eläimen tai kasvin nimen.
     Sarjasta on tarkoitus myös tehdä kirja, jonka ensimmäinen osa ilmestyisi reilun kahden vuoden kuluttua.
     Uuden sarjan valmistelutyössä kävi ilmi, että ensimmäisen korttelisarjan keksi 1960-luvulla Helsingin Sanomien silloinen päätoimittaja Aatos Erkko.

Erkko sai ajatuksen keskustan historiallisista korttelien nimistä. Töihin ryhdyttiin syksyllä ja sarja aloitettiin joulukuussa 1966. Sarja jatkui pienin tauoin aina vuoteen 2001 asti ja tuotti kuusi kirjaakin.
     Käynnistyessään sarja oli aikaansa edellä, sillä nykyinen innostus paikalliseen historiaan ei vielä 1966 ollut muodissa.

"Korttelien nimistä se lähti, vaikka minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa, oliko alulle panevana voimana jokin yksittäinen kuva tai kokoelma. Kiinnostukseni Helsingin historiaan on ollut niin yhtäjaksoinen, että minulla on omat hyllyt Helsinkiä käsittelevälle kirjallisuudelle. En väitä kerääväni niitä, mutta vuosien mittaan niitä on kerääntynyt. Siellä on myös kuvakirjoja vanhasta Helsingistä", ministeri Erkko sanoo.

Korttelien nimet ovat Ludviginkadulla olleet käytössä alusta alkaen. Helsingin Sanomien edeltäjän Päivälehden sivulla oli 29.5. 1904 ilmoitus, jossa kerrottiin:
     "Päivälehden toimisto, konttori ja kirjapaino tulevat ensi maanantaista alkaen sijaitsemaan Kiinteistö-Osakeyhtiö Miekkakalan uudessa talossa Ludviginkatu 4."
     Vuoden 1889 marraskuusta ilmestynyt Päivälehti oli saanut oman talon Miekkakalan korttelista. Samassa korttelissa Helsingin Sanomat ja Sanoma Osakeyhtiö toimivat 95 vuoden ajan, vuoteen 1999, jolloin oli edessä muutto Sanomataloon.

Korttelien nimeämisen perinne tuli aikoinaan Helsingin asemakaavan 1812 laatineen Johan Albrecht Ehrenströmin mukana Tukholmasta, jossa nimet ovat yhä esillä.
     Helsingissäkin nimet tunnettiin aikoinaan, mutta korttelikyltit tulivat talojen seiniin vasta jälkeenpäin. Keskustan yrittäjät kiinnittivät 1995 kyltit kymmeneen kortteliin Aleksanterinkadun varrella. Myös Helsingin kaupunki merkitsi kylteillä arvokorttelinsa Senaatintorin ympäristössä.

"Kaupungin historiallisen keskustan vaaliminen on tärkeää, mutta en hyväksy sitä, että se eristetään. Senaatintorihan esimerkiksi oli kauppatori aikanaan. Nyt tori on niin juhlallinen, että siellä tuskin uskaltaa aivastaa", Erkko sanoo.
     Kaupungissa pitää hänen mielestään olla elämää. Sofiankadulla esimerkiksi on perinteisiä kauppoja kuten Wahlmanin hattuliike, joka tekee ylioppilaslakkeja. "Ihana poikkeus Helsingissä", Aatos Erkko sanoo.
     Elävöittämisyrityksistä huolimatta Senaatintorintorin ympäristössä ei kulje tarpeeksi ihmisiä, jotta kaupat kannattaisivat. Kiseleffin talo on aika keinotekoinen.
     "Minua häiritsee kauppatori. Siitä on tullut kitchiä. Pitää mennä Hakaniemeen, jos haluaa kunnon kauppatorille. Jos haluaa kunnon tavaraa, kuten hyviä munuaisia, pitää mennä Hakaniemen halliin, vaikka vanha kauppahalli onkin hieno", hän sanoo

Senaatintorista näkee, että Venäjän keisari halusi Suomen pääkaupungin arvoiseensa rooliin.
     "Engelin rakennukset Senaatintorin reunamilla eivät ole liian suuria, ne osoittavat hyvää makua. Yliopisto ja Valtioneuvoston linna ovat aika upeita vastakkain. Ja sitten on vielä oikea keisari keskellä", Erkko sanoo. "Tiedätkö muuten, missä kohdassa Helsinkiä näkee kerralla kolme keisarin kuvaa?"
     "Asetut Senaatintorin eteläreunalle johonkin kohtaan Sofiankadun ja Katariinankadun välissä. Siitä näet Aleksanteri II:n patsaan torilla, kauempana vasemmalla pilkottaa Aleksanteri I:n rintakuva yliopiston kirjaston viereisessä puistikossa ja kauempana oikealla Aleksanteri I Säätytalon friisissä."

EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat

Verkkoliite \| Nyt \| Oikotie \| Yksityisasiakkaat \| Yritysasiakkaat \| Sanoma Osakeyhtiö \| Apua

	KERTOMUKSIA KESKUSTAN KORTTELEISTA