Helsinki oli hävitetty lähes maan tasalle Suuren Pohjansodan ja isonvihan aikana 1713–1721. Kaupungissa oli sodan päättyessä alle tuhat asukasta.
     Sederholmin perhe asui Katajanokalla, jossa Johan Sederholm syntyi 1722. Tullitarkastaja Sederholm halusi poikansa oppivan lukemaan ja kirjoittamaan, ja niin Johan pääsi Helsingin triviaalikouluun, josta hän sai erinomaisen päästötodistuksen.
     1738 hän meni puotipojaksi kauppias Bockille, jonka palveluksessa hän oli yli yhdeksän vuotta. Palkakseen saamat kuusi riikintaaleria Johan sijoitti liiketoimintaan yhdessä raatimiehen pojan Nils Burtzin kanssa.
     Burtzin alkupääoma ei ollut sen suurempi kuin Sederholminkaan, mutta rahat riittivät Tukholman matkaan vuonna 1748. Sieltä miehet hankkivat luotolla tavaraa, joka meni hyvin kaupaksi Helsingissä.
     
Sederholmin ja Burtzin liiketoiminta käynnistyi sopivasti samaan aikaan kun Helsingin edustan Susiluodoilla alettiin rakentaa Viaporin linnoitusta.
     Työväkeä linnoitustöihin tuli enemmän kuin Helsingissä oli asukkaita. Sederholm ja Burtz perustivat sekatavarakaupan ja Töölön tiiliruukin, sillä ruokaa ja rakennustarvikkeita tarvittiin kipeästi.
     Sederholm aloitti myös suolan ja sahatavaran tukkukaupan. Hän osti sahoja, mm. Hanabölestä ja Hakonkoskelta, perusti purjekangastehtaan Espoon tullin nurkille. Ullanlinnaan nousi Sederholmin telakka, jolla rakennettiin 13 laivaa. Herttoniemeen hän perusti kaakelitehtaan ja Sipooseen Mariedalin lasitehtaan.
     
Sederholmista tuli Helsingin rikkain mies ja mahtava porvari. Hän edusti Suomea kolmilla valtiopäivillä Tukholmassa ja saavutti kuningas Kustaa III:n suosion. Kuningas kutsuikin hänet tulevan kuninkaan Kustaa IV Aadolfin kummiksi.
     Naimisiin Sederholm meni Hedvig Solitanderin kanssa 1751. Perhe kasvoi , vaurastui ja tarvitsi oman talon. Sederholm alkoi rakentaa taloa tontille, jonka hän yhdessä Burtzin kanssa oli ostanut kauppias Johan Julius Sundilta. Tontilla sijainnut vanha päärakennus purettiin, ja Sederholm lunasti tontin omakseen.
     
Sederholmin komea kivitalo nousi vuonna 1757 arvokkaalle paikalle kaupungin keskustaan, Suuren torin varrelle. Suunnittelija oli tiettävästi muurarimestari Samuel Berner. Talo rakennettiin tiilistä tontin kulmaan niin, että rakennuksen julkisivu tuli Suurkadun varrelle. Talon päätykolmioon liitettiin hiekkakivestä hakattu ja heraldisin värein maalattu vaakunakilpi, jonka keskellä ovat kirjaimet JSH sekä vuosiluku 1757.
     Rakennuksen alakertaan tuli kauppahuoneita ja yläkertaan asuinhuoneet. Kalkkikiviaskelmin päällystetyt portaat veivät saliin ja ruokasaliin sekä kuuteen kamariin ja keittiöön.
     
Perheeseen oli syntynyt seitsemän lasta, kun Hedvig kuoli 39-vuotiaana. Sederholm solmi toisen avioliiton 1768 Maria Wendelian kanssa. Yhteensä perheeseen syntyi kaksitoista lasta, joista kolme kuoli aivan pieninä.
     Iso perhe palveluskuntineen tarvitsi paljon tilaa. Katariinankadun puolelle rakennettiin kaksikerroksinen sivurakennus, jossa oli panimo ja leivintuvat, vilja- ja suolamakasiinit sekä yläkerrassa seitsemän huonetta. Palvelusväkeen kuului renkejä, piikoja, puotipoikia, laivamiehiä, kirjanpitäjä, kotiopettaja ja imettäjä.
     
Jäätyään toistamiseen leskeksi 1789 Sederholm asui talossaan kahden poikansa Lars Johanin ja Alexander Magnuksen kanssa. Isän kuollessa 1805 pojat olivat jo ottaneet kauppaliikkeen hoitoonsa.
     Sederholm haudattiin Ulrika Eleonoran kirkon hautausmaalle nykyisen Senaatintorin länsilaitaan. Kirkko purettiin 1800-luvulla, mutta Sederholmin siniharmaa talo on uhmannut aikaa Engelin empiretorin reunalla 250 vuotta.


EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat


 Kauppiaan pojan salarakas

 Kivitalo varjeli kaupunkia suurelta palolta

 Kauppiaat rakensivat talonsa Elefantin kortteliin