Balderin talo
     Aleksanterinkatu 12
     Ilmeisesti Pehr Granstedtin suunnittelema rakennus valmistui 1814 ja Helenankadun sivurakennus sekä pihasiivet seuraavana vuonna. 1931 päärakennus sai kolmannen kerroksen, johon tuli Balderin sali edustustiloineen. Raittiusyhdistys Balder vuokraa salia juhliin ja kokouksiin.
     
Brummerin talo
     Aleksanterinkatu 14
     Talon rakennutti merikapteeni Kåhlman 1823. Omistajanvaihdosten jälkeen se päätyi kollegiasessori J. V. Brummerille, joka laajensi taloa 1887 ja pihasiipeen rakennettiin kolmas kerros.
     Brummerin talossa kokoontuivat Helsingin kulttuuripiirit, mm. Lauantaiseura, jonka jäseniä oli perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa 1831. Myös marsalkka Mannerheim asui talossa jonkin aikaa valtionhoitajakautensa päätyttyä.
     Helsingin kaupunki osti rakennuksen 1959. Se entistettiin kaupunginjohtajan virka-asunnoksi. Eva-Riitta Siitonen asui talossa toukokuun loppuun, jolloin hänen kautensa Helsingin kaupunginjohtajana päättyi.
     
Remanderin talo
     Aleksanterinkatu 16
     Friedrich Remanderin kauppiastalo talo valmistui 1814. Alkuaan kaksikerroksista rakennusta korotettiin kerroksella 1873.
     Tontilla sijainneet piharakennukset purettiin 1920-luvulla, kun Svenska Gården -kiinteistöyhtiön kokous- ja juhlatilaksi     rakennettiin suuri piharakennus. Sitä alettiin salin värityksen mukaan kutsua Valkoiseksi saliksi.
     
Sederholmin talo
     Aleksanterinkatu 18
     Kauppias Johan Sederholmin 1756–1757 rakennuttama kivitalo on kantakaupungin vanhin säilynyt rakennus. Se edustaa ruotsalaista barokkiklassistista arkkitehtuuria ja on pääosin säilyttänyt alkuperäisen ulkoasunsa.
     Talon suunnitteli tiettävästi muurarimestari Samuel Berner. Se rakennettiin tiilistä tontin kulmaan niin, että julkisivu tuli Suurkadun, nykyisen Aleksanterinkadun varrelle. Katariinankadun puolelle valmistui 1763 kolmikerroksinen sivurakennus.
     Sederholmin suku luopui talosta 1822, jonka jälkeen sillä oli useita omistajia. Arkkitehti Konstantin Kiseleff osti sen 1865. Rakennus kunnostettiin 1866, jolloin mm. ikkunoita suurennettiin. Helsingin kaupungin omistukseen talo siirtyi 1949 ja kaupunginmuseolle 1985. Museo avattiin talossa 1995.
     
Goviniuksen talo
     Pohjoisesplanadi 9
     Kauppaneuvos H. J. Goviniuksen talo rakennettiin Pehr Granstedtin suunnitelmien mukaan 1815–1819. Rakennus siirtyi 1850 ravintoloitsija Louis Kleinehin omistukseen. Kleinehin hotelli ja ravintola toimivat talossa 1930-luvulle asti. Kleinehilla oli Helsingissä muitakin hotelleja ja ravintoloita, mm. Hotel de St Petersburg ja Hotel de Russie.
     
Heidenstrauchin talo
     Pohjoisesplanadi 7
     Kauppaneuvos J. H. Heidenstrauch vietti ylellistä poikamieselämää kivitalossaan, jonka hän rakennutti 1839–1842 myytyään viereisen talon keisarilliseksi palatsiksi. Heidenstrauchin kerrotaan teettäneen palatsiinsa Helsingin ensimmäisen kylpyhuoneen.
     A. F. Granstedtin suunnittelema rakennus edusti klassista tyyliä. Pohjakerroksessa ja kellareissa oli liiketiloja, ja pääkerros oli Heidenstrauchin asuintiloina. Pihasiivessä asui palvelusväki.
     1883 talon osti venäläissyntyinen kauppias Jakob Tschernischeff, joka muutti talon ilmeen kokonaan. Rakennus sai raskaan barokkimaisen julkisivun pietarilaisen W. Reissin suunnitelman mukaan. Kaupungin asuntopulan vuoksi pihalle rakennettiin kolmikerroksinen vuokrakasarmi, jossa oli jopa 150 asukasta.
     1921 Ruotsin valtio osti rakennuksen, ja talo muutettiin muistuttamaan hengeltään Tukholman kuninkaanlinnaa. 1924 taloon muutti Ruotsin suurlähetystö.
     
Lampan talo
     Pohjoisesplanadi 5
     Kauppias Johan Lampa rakennutti talonsa 1814–1817 Pehr Granstedtin piirustusten mukaan. Rakennuksen julkisivu oli samanlainen kuin Goviniuksen talo Katariinankadun kulmassa.
     Talossa toimi vuodesta 1859 Nuutajärven lasitehtaan myymälä ja 1862–1880 Stockmannin kauppa.
     1890  rakennusta  korotettiin, ja julkisivu sai uusrenessanssiasun  Sebastian Gripenbergin  suunnitelmien mukaan.


EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat


 Puotipojasta Helsingin mahtavimmaksi porvariksi

 Kauppiaan pojan salarakas

 Kivitalo varjeli kaupunkia suurelta palolta