Raitiovaunu pysähtyy jarrut kirskuen vartioparaatin marssiessa päävartion edustalle perjantaina puolen päivän jälkeen. Kaartin soittokunta seisahtuu ja kajauttaa katsojien iloksi Rauno Lehtisen kappaleen Vaaleanpunaista samppanjaa. Vahdinvaihto päävartion edustalla alkaa.
      Päävartion matala, sinertävä rakennus asettuu huomaamattomasti presidentinlinnan ja Pohjoisrantaan johtavan liikennevirran väliin. Ihmiset huomaavat rakennuksen sen edustalla seisovasta vartiosotilaasta.
      Päävartion pihaa vartioivat Kaartin jääkärirykmentin varusmiehet.
     
Helsingin varuskunnan komendantti Pekka Jääskeläinen on tullut Santahaminasta päävartioon järjestämään perjantain vartioparaatia. Hän vastaa sotilaallisista seremonioista, joihin Helsingin varuskunta osallistuu. Niitä ovat esimerkiksi kunniakomppaniat valtiovierailujen yhteydessä, suuret paraatit ja suuret sotilaalliset hautajaisseremoniat. Jääkärirykmentin sotilaat seisovat myös presidentinlinnan kunniavartiossa, kun presidentti on paikalla.
      Päävartion kortteli on jaettu sotilaiden ja presidentinlinnan kesken. Korttelin paraatipuolella on komendantin toimisto, Helsingin sotilasläänin komentajan neuvottelu- ja edustustiloja sekä varusmiesvartio.
     
Päävartiossa palvelevat varusmiehet asuvat rakennuksen itäsiipeen rakennetuissa vanhoissa selleissä, jotka kunnostettiin rakennuksen remontin yhteydessä 1990-luvun lopussa.
      Karusti kalustettujen sellien ovissa on yhä vankat metallisalvat. Jokaisessa sellissä on vaatekaappi ja kaksi sänkyä Santahaminasta tuleville varusmiehille.
      Yhteensä 19 metalliovista selliä rakennettiin päävartioon 1870-luvulla. Niihin joutuivat vielä 1970-luvulla poliisin kiinni ottamat miehet, joiden esimerkiksi epäiltiin pakoilevan armeijaa. Nyt pidätetyt viedään Santahaminaan.
     
Ruotsin vallan aikaan päävartio oli Suurella torilla, keskellä nykyistä Senaatintoria. Venäjän vallan aikana se purettiin Carl Ludvig Engelin uuden keskustasuunnitelman tieltä.
      Engelin ensimmäisiä tehtäviä Helsingissä oli tehdä suunnitelma uudeksi päävartioksi. Keisari halusi rakennukseen jykevän pylväikön. Esikuvana oli 1800-luvun alussa ihailua herättänyt Paestumin temppeli pylväsrivistöineen.
      Niin tehtiin, ja uusi päävartio pylväsrivistöineen nousi vuonna 1819 torin pohjoisreunalle tulevan Nikolainkirkon jalustaan. Mutta jo parinkymmenen vuoden kuluttua todettiin, ettei päävartio voinut jatkaa toimintaansa rakenteilla olevan kirkon naapurina. Sotilassoitto ja jatkuva rumpujen päristys sekä arestikopit sopivat huonosti kirkonkellojen sointiin ja jumalanpalveluksen pitoon.
      Keisarillisella käskyllä rakennus määrättiin vuonna 1836 purettavaksi.
     
Uusi päävartio päätettiin sijoittaa tyhjälle tontille keisarillisen palatsin vierelle Pohjoisrantaan. Suuri palo oli 1808 tuhonnut tontin kaikki rakennukset ja paikalle oli suunniteltu keisarillisen palatsin puistoa.
      Keisari määräsi tontille puiston sijaan päävartion. Uuteen rakennukseen tuli sijoittaa myös palatsin keittiö ja keisarilliset hevostallit. Suunnitelmat valmistuivat 1839, rakennustöihin ryhdyttiin 1840. Valmista oli 1843, jolloin päävartio pääsi keisarillisen palatsin naapuriin huolehtimaan sen vartioinnista.
      Rakennuksesta saivat tiloja myös kaupungin palovartijat. Heidän tärkeänä työnään oli tähystää kaupungilla mahdollisia tulipalon alkuja ja ilmoittaa niistä heti päävartioon. Päävahdin tehtävänä oli lyödä hätärumpua ja antaa vaaranmerkki kaupunkilaisille kahdella tykinlaukauksella.
      Monen palon hävittämä Helsinki oppi vähitellen varautumaan pahimpaan.
     
Sotilaat vartioivat päävartion sisäänkäyntiä arkisin kello 8–21. Vartioparaati marssii kesäaikaan perjantaisin Senaatintorilta päävartioon. Paraati alkaa Senaatintorilta kello 12.30.


EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat


 Päävartio on rakennettu monta kertaa