Ruotsin vallan aikaan päävartio oli Suurella torilla Ulrika Eleonoran kirkon vieressä. Sen oikealla puolella oli vuonna 1804 valmistunut raatihuone. Rakennukset purettiin Carl Ludvig Engelin uuden keskustan tieltä.

 Engel suunnitteli ensitöinään uuden päävartion, joka rakennettiin 1819 tulevan Nikolainkirkon jalustaan. Se oli paikalla vain parikymmentä vuotta, ja purettiin keisarin käskyllä 1838. Puretun päävartion paikalle rakennettiin Nikolainkirkkoon johtavat portaat.

 Keisari määräsi päävartion sijoituspaikaksi tyhjän tontin keisarillisen palatsin vieressä. Uusi päävartio ja siihen liittyvä entinen keisarillisen palatsin talousrakennus rakennettiin vuosina 1840–1843. Rakennuksen pääsuunnittelijana pidetään Viaporin insinööriupseeri Kolezskia, mutta myös Engelin ja Pietarin insinöörihallinnossa toimineen Eduard Anertin nimet on mainittu suunnittelijoina.

 Uuden rakennuksen sisäänkäyntiä kannattamaan nousi neljä toscanalaista pylvästä. Rakennuksen seiniä elävöittivät ikkunoiden yläpuolelle kohoavat kaaret ja leveät pilasterit.

 Päävartiota laajennettiin länteen vuonna 1846 E. B. Lohrmanin ja J. Wikin piirustusten mukaan. Vankilasiiven suunnitteli Th. Decker. Se rakennettiin 1874. Hj. Åberg suunnitteli päävartion korjauksen 1907. Silloin rakennettiin pihasivun edessä oleva muuri.

 Kansalaissodan taisteluissa rakennukset vaurioituivat. Punaisten viimeisiin linnakkeisiin kuulunut päävartio joutui saksalaisen laivaston tykkituleen ennen kuin se antautui vuonna 1918.

 1990-luvun lopussa päävartiossa tehtiin iso remontti. Sellit kunnostettiin varusmiesten majoitustiloiksi.
     Silloin kaivauksissa löydettiin risu- ja kivikerros, jonka arvellaan olevan peräisin ison vihan ajalta, vuosilta 1713–1721. Venäläiset rakensivat silloin kenttälinnoituksen, jonka kuusi bastionia olivat ulottuneet Pohjoisesplanadilta Vironkadulle.


EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat


 Päävartiossa asutaan vanhoissa selleissä