Raatimiehenä ja kauppiaana toimineen Henrik Borgströmin perheeseen syntyi 1799 poika, joka sai nimen isänsä mukaan. Isä kuoli Suomen sodan aikana 1808, ja varattoman perheen vanhin lapsi joutui vain yhdeksänvuotiaana sukulaisten hoiviin.
     Henrik aloitti 14-vuotiaana työn kauppa-apulaisena helsinkiläisessä rihkamakaupassa. Toimeentulo oli niukkaa, mutta Henrik janosi päästä opiskelemaan. Saatuaan kirjanpitäjän toimen hän opiskeli työn ohessa matematiikkaa, fysiikkaa ja englantia. Niitä hän piti tarpeellisina kauppiaan uralle.
     Henrik Borgström oli onnekas. Ollessaan liikematkalla Englannissa 1818 hänet palkattiin kirjeenvaihtajaksi liverpoolilaiseen kauppahuoneeseen. Englannissa viettämiensä kolmen vuoden aikana hän sai kansainvälistä kaupallista kokemusta ja solmi runsaasti liikesuhteita.
     Palattuaan Helsinkiin Borgström sai kauppiasoikeudet ja perusti oman kauppahuoneen 1825. Hän hankki saman tien itselleen useiden teollisuuden raaka-aineiden pääedustuksen Suomessa.
     
Borgströmin kauppahuone menestyi, ja kauppias vakiintui mentyään naimisiin kokkolalaisen kauppiaan tyttären Carolina Kjemmerin kanssa 1827.
     Perhe kasvoi, ja pian siihen kuului yksitoista lasta. Suuri perhe palveluskuntineen tarvitsi oman talon.
     Borgström osti Mariankadun ja Konstantininkadun (nykyisen Meritullinkadun) välisestä Pantterin korttelista 1820-luvun lopussa kaksi tonttia, joiden osoitteiksi tuli Mariankatu 5 ja Mariankatu 7.
     Mariankatu seitsemään rakennettiin 1830 yksikerroksinen klassistisen tyylin mukainen komea puutalo. Viereiselle tontille Mariankatu viiteen valmistui 1841 empiretyyliä edustava kivitalo, johon sijoitettiin jatkuvasti kasvavan kauppahuoneen konttori ja palvelusväen asuntoja.
     Kolmannen talonsa Borgström rakennutti Mariankatu seitsemään, josta tulipalo oli 1858 tuhonnut perheen ensimmäisen kodin. Perhe muutti uuden kivitalon kolmanteen kerrokseen 1863.
     
Borgströmin liiketoiminta laajeni. 1834 hän oli jo perustanut tupakkatehtaan Konstantininkadulle. Hän ryhtyi myös osakkaaksi Forssan puuvillakehräämöön ja Tervakosken paperitehtaaseen.
     Uudet keksinnöt kiinnostivat kauppaneuvoksen arvon saanutta suurliikemiestä. Hän oli mukana, kun yksityinen kaasulaitos perustettiin Helsinkiin. Kaasuvalaistus hankittiin heti Mariankadun taloihin ja tupakkatehtaaseen. Kun Helsingin vesilaitos aloitti toimintansa 1870-luvun puolivälissä, vesi tuli myös Borgströmin perheen kotiin. Kun Suomi sai 1882 oikeuden rakentaa puhelinverkon, ja linjat saatiin Kruununhakaan, telefonit tulivat saman tien Mariankadulle.
     
Englannissa ollessaan Borgström oli saanut vaikutteita anglosaksisen kulttuurin filantrooppisesta ajattelusta ja palavan rakkauden luontoon, tieteisiin ja taiteisiin.
     Hän teki aloitteen Kaivopuiston kylpylästä, josta 1830-luvun lopulla tuli rikkaiden pietarilaisten vierailukohde, mutta myös Helsingin vallasväen suosima paikka. Hän halusi muistaa laajenevien tehtaidensa työläisiä ja perusti 1851 Töölön puiston, nykyisen Eläintarhan puiston, Töölönlahden pohjukkaan.
     Borgströmeillä suosittiin tieteitä ja taiteita. Puolen vuosisadan ajan Mariankadulla kokoontui ystäväpiiri, johon kuuluivat lähes kaikki 1800-luvun poliittiset vaikuttajat ja kulttuurielämän edustajat. Borgströmien juhliin saattoi tulla parisataakin vierasta.
     Erityisesti perheessä harrastettiin musiikkia, sillä kauppaneuvoksen poika Leonard oli lahjakas viulisti ja esiintyi jo kaksitoistavuotiaana Fredrik Paciuksen johtamissa konserteissa. Pacius vieraili usein Mariankadulla, jonne oli hankittu erinomainen Beckerin konserttiflyygeli. Toista sellaista ei Helsingissä ollutkaan.
     
Borgström tuki ja majoitti taloihinsa niukan toimeentulon varassa eläviä runoilijoita ja kirjailijoita. Johan Ludvig Runeberg ja Zachris Topelius asuivat Mariankadulla Helsinkiin muutettuaan. Pohjanmaalta muuttanut suomalaisuuden puolestapuhuja J. V. Snellman sai turvapaikan Borgströmin luota sen jälkeen kun hänen lehtensä Saima lakkautettiin. Keisari Nikolai I:n aikana 1850-luvulla Snellman ei lukuisista hakemuksistaan huolimatta saanut virkaa yliopistolta, ja Borgström palkkasi hänet konttoriinsa kirjanpitäjäksi.
     Pacius, Runeberg, Snellman ja Topelius arvostivat mesenaattiaan ja ystäväänsä.
     "Borgström olisi ollut Lorenzo di Medici, jos hän olisi asunut Firenzessä", Topelius kirjoitti Paciukselle ystävänsä kuoleman jälkeen 1883.


EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat


 Elin torjui Eugenin kosinnan

 Vanhassa tulli- ja pakkahuoneessa kokoontui myös kaupungin raati