Kaunis pankkineiti hurmasi äkeän pankinjohtajan
Näyttelijättären uraa kokeillut kaunotar loi uransa prokuristina
HS 17.9.2005
|
Kansallis-Osake-Pankki rakennutti vuonna 1911 Kirkkokadulle viisikerroksisen kivitalon, johon tuli työsuhdeasuntoja pankkiväelle. Yhteen niistä muutti pankin työntekijä Alli Valve. Kirkkokatu 5 A 7:ssä hän asui monia vuosia yhdessä leskeksi jääneen äitinsä ja sisarensa Ainon kanssa.
Allin perhe oli kotoisin Kärkölän pitäjästä, jossa kenkäkauppias Andreas Hildén ja hänen vaimonsa Maria asuivat. Siellä perheeseen syntyi marraskuussa 1879 tytär, joka ristittiin Allina Amandaksi. Alli, kuten häntä alettiin kutsua, oli perheen kolmesta tyttärestä keskimmäinen.
Hildénin perhe muutti Helsinkiin, kun Alli oli yhdeksänvuotias.
Alli kävi kansakoulun jälkeen Helsingin Suomalaista Yhteiskoulua, jonka hän lopetti seitsemännen luokan jälkeen. Alli halusi näyttelijäksi.
Hän pääsikin näyttelelemään Kaarlo ja Emilie Bergbomin johtamaan Suomalaiseen teatteriin, jonka nimeksi tuli Suomen Kansallisteatteri, kun uusi teatterirakennus valmistui 1902.
Alli esiintyi teatterin juhlavassa vihkiäisnäytännössä Terhin roolissa J. H. Erkon Pohjolan häät -näytelmässä. Hänellä oli osa avajaisillan toisessakin kappaleessa, Aleksis Kiven Leassa. Allin näyttelijätovereita olivat mm. Hanna Granfelt, Elli Tompuri ja Jussi Snellman, josta tuli Allin pitkäaikainen ystävä.
Kaunis Alli Hildén oli suosittu Helsingin seurapiiritilaisuuksissa. Hän nautti esiintymisestä ja tanssi mielellään. Hän puhui sujuvasti ruotsia ja osasi myös saksaa. Herrasmiehet piirittivät häntä kaikkialla.
Teatteriuralla hän ei kuitenkaan saavuttanut suurta menestystä ja niinpä hän päätti vaihtaa ammattia. Vuonna 1904 Alli sai työpaikan Kansallis-Osake-Pankin pääkonttorista, jossa hän työskenteli lähes kolmekymmentä vuotta, menestyi, yleni pääkassaksi ja viimein prokuristiksi.
Alli Valve (Hildénit vaihtoivat nimensä Valveeksi 1907) työskenteli pankissa määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti. Työpaikka oli hänelle kaikki kaikessa.
Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajana oli Fredrik Nybom, kun Alli aloitti pankkiuransa.
Vuonna 1914 Nybomia seurasi valtiokonttorin ylitirehtööri Juho Kusti Paasikivi.
Pankissa alkoi myrskyisä aika. Hankalissa neuvotteluissa uuden pääjohtajan ääni kohosi ja silloin neiti Valve kutsuttiin paikalle johtokunnan kerrokseen. Hänellä oli kyky rauhoittaa vaikea tilanne ja pankissa huokaistiin helpotuksesta.
Kun Paasikivi jäi leskeksi vuonna 1931, hänen äkäisen käytöksensä kerrottiin muuttuneen. Kävi niinkin, että hän aamulla pankkiin tullessaan tervehti kädestä prokuristia ja toivotti hänelle hyvää huomenta. Kerrottiin jopa Allin ja Juho Kustin käyskennelleen Seurasaaressa valkovuokkoja poimimassa.
Kului kaksi vuotta ja 54-vuotias Alli Valve kertoi työtovereilleen jymyuutisen. Hän oli mennyt kihloihin 63-vuotiaan Paasikiven kanssa.
Häät vietettiin tammikuussa 1934. Alli jätti työnsä pankissa ja Juho Kusti jäi eläkkeelle.
Eläkepäiviä pariskunta ei kuitenkaan jäänyt viettämään. Edessä olivat vuodet Tukholmassa, jonne Paasikivi nimitettiin suurlähettilääksi 1936, ja Moskovassa, jossa Paasikivi oli lähettiläänä vuosina 1940–1941. Suuren roolinsa maan ensimmäisenä naisena Alli Paasikivi sai 1946, jolloin Juho Kusti Paasikivi valittiin Suomen presidentiksi.
Alli Paasikivi kuoli kesällä 1960, neljä vuotta miehensä kuoleman jälkeen.
EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat
Marie-Badissa saunottiin lähes sata vuotta
Kärpän korttelissa on vaikutteita myöhäisjugendista ja 1920-luvun klassismista
 |
|
Osa 10
Kortteli 10:
Kärppä

|
| LÄHTEET |
Varatuomari Eeva Kemmo-Karin haastattelu syyskuussa 2005
Hilkka ja Olli Vitikka: Alli Paasikivi, WSOY 1991
Jan Alanco ja Riitta Pakarinen: Signe Brander, Helsingin kaupunginmuseo, 2004
Helsingin kaupungin historia, osat 3 ja 4, SKS, 1950
Helsingin kaupunginmuseon rakennustietokanta |
| |
|