Sotasyyllisyysoikeudenkäynti järkytti suomalaisia syksyllä 1945
HS 1.10.2005
|
|
Aatelittomat säädyt kokoontuivat Säätytalossa vain viisitoista vuotta.
Sortokauden päättyessä Suomen oli aika luopua vanhentuneista säätyvaltiopäivistä. Maa sai yksikamarisen eduskunnan ja kaksisataa kansanedustajaa, jotka valittiin vuoden 1906 vaaleissa.
Säätytalo ei enää riittänyt kansanedustajien kokoontumispaikaksi. Uusi eduskunta joutui vuorostaan etsimään uusia tiloja. Se kokoontui vuokralaisena ensin ns. Palokunnantalossa ja sitten Heimolan talossa.
Säätytalo jäi valiokuntien ja eduskuntaryhmien käyttöön. Siellä toimi myös eduskunnan kirjasto.
Tieteelliset seurat saivat Säätytalosta tilat Eduskuntatalon valmistuttua 1931. Noin 65 tieteellistä seuraa toimi talossa viitisenkymmentä vuotta. Valtio piti kuitenkin itsellään huoneita Säätytalossa, jossa mm. valtakunnanoikeus on kokoontunut neljä kertaa.
Ensimmäisen kerran valtakunnanoikeus kutsuttiin koolle marraskuussa 1933, jolloin valtionvarainministeri Juho Niukkasta syytettiin valtioneuvoston pöytäkirjan väärentämisestä. Niukkasta vastaan ei löytynyt tarpeeksi todisteita ja hänet vapautettiin.
1953 valtakunnanoikeudessa käsiteltiin ns. salaputkijupakkaa ja 1961 ns. Kätilöopiston juttua, jossa valtiovarainministeri Aarre Simonen tuomittiin sakkoihin.
1993 valtakunnanoikeus tuomitsi silloisen kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalon vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen lahjusten vaatimisesta. Juhantalo erotettiin eduskunnasta, mutta hän palasi seuraavissa vaaleissa.
Syksyllä 1945 Säätytalo nousi valtavan huomion kohteeksi. Suomalaiset seurasivat järkyttyneinä sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä, joka käsitteli kahdeksaa poliitikkoa vastaan nostettuja syytteitä.
Syyskuun 1944 välirauhansopimuksen 13. artiklassa määrättiin, että Suomi toimii yhteistyössä voittajien kanssa sotarikollisten pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi.
Eduskunta joutui säätämään sotasyyllisyyslain, jonka mukaan sodan syttymiseen ratkaisevalla tavalla vaikuttaminen ja rauhan estäminen oli rikos. Laki oli taannehtiva.
Hallitus asetti marraskuussa 1945 syytteeseen kahdeksan poliitikkoa. He olivat sodanaikainen presidentti Risto Ryti, entiset pääministerit J. W. Rangell ja Edwin Linkomies, ministerit Henrik Ramsay, Väinö Tanner, Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka sekä lähettiläs T. M. Kivimäki.
Oikeuden istunnot Säätytalossa saivat valtavan julkisuuden. Ensimmäisen istunnon alkaessa 15. marraskuuta 1945 koko Senaatintorin ympäristö täyttyi ihmisistä. Säätytalo eristettiin välikohtausten pelossa ja sisään pääsi vain pääsylipulla. Päätösoikeudenkäyntiin niitä alettiin jonottaa jo edellisyönä.
Tuomiot julistettiin 21. helmikuuta 1946. Kaikki kahdeksan syytettyä todettiin syyllisiksi.
Korkeimman tuomion, kymmenen vuotta kuritushuonetta, sai sodanaikainen presidentti Ryti. Alhaisimman tuomion saivat Kukkonen ja Reinikka, jotka saivat kaksi vuotta vankeutta.
Tuomitut passitettiin Helsingin keskusvankilaan Sörnäisiin. Heidät vapautettiin, kun he olivat kärsineet vähintään puolet tuomiostaan.
Ensimmäiset tuomitut pääsivät ehdonalaiseen vapauteen lokakuussa 1947. Presidentiksi valittu J. K. Paasikivi armahti toukokuussa 1949 viisi tuomittua, jotka vielä kärsivät rangaistustaan. Heidän joukossaan oli sairaalahoitoon joutunut Ryti.
Vuonna 1978 Säätytalo siirtyi valtioneuvoston kanslian hallintaan. Hallitus oli päättänyt, että talo kunnostetaan valtion kokoustiloiksi.
Suomen suurimman entistämistyön suunnitteli arkkitehti, professori Wilhelm Helander. Remontin alkaessa 1988 tieteelliset seurat muuttivat Mariankadulle ja myöhemmin Tieden taloon Kirkkokadulle.
Viisi vuotta kestäneen peruskorjauksen aikana talo palautettiin mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan.
Uusittu Säätytalo suljettiin yleisöltä, kun tieteelliset seurat häädettiin talosta. Nyt arvorakennus toimii valtioneuvoston edustustiloina.
Talvisaikaan Säätytalossa järjestetään kiertokäyntejä joka kuun toisena lauantaina kello 10-12.
EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat
Säätytalo valmistui sitkeiden riitojen jälkeen
Veistos tuotiin päätykolmioon salaa
 |
|
Osa 12
Kortteli 12:
Majava

|
| LÄHTEET |
Wilhelm Helander, Outi Karemaa, Juha Lemström ja Jukka-Pekka Pietiäinen (toim.): Säätytalo, Edita 1999.
Päivälehti 16.1. 1891 |
| |
|