Olavi Virta eli uransa parasta aikaa, kun hän 1950-luvulla muutti perheineen Kruununhakaan, Meritullinkatu 12 C 11:een.
     Iso perhe tarvitsi ison asunnon. Meritullinkadun ja Rauhankadun kulmaan muuttivat Olavi, vaimo Irene, lapset Ilse, Pauli ja Harriet sekä Olavin äiti Ida Maria. Perheeseen syntyi vielä yksi tytär, Sheila, vuonna 1957.
     Kruununhaassa Virrat asuivat 1960-luvun vaihteeseen, jolloin avioliitto hajosi ja Irene Virta muutti lapsineen Ruotsiin.
     Olavi Virta syntyi ensimmäisen maailmansodan aikana 1915 Sysmässä Juho Oskari ja Ida Maria Ilmenin perheen ainoana lapsena. Poika sai isosisänsä ja isänsä mukaan nimekseen Oskari Olavi Ilmen.
     Samana vuonna perhe muutti Helsinkiin, kun Ilmenin suutarinliike oli mennyt konkurssiin. Elettiin vaikeita aikoja. Kansalaissodassa punakaartiin kuulunut isä joutui Hennalan vankileirille, jossa isän mieli järkkyi, eikä hän koskaan palannut aivan ennalleen.
     Perhe muutti useaan otteeseen, kunnes Helsingistä tuli Olavin pysyvä kotikaupunki vuonna 1927. Samoihin aikoihin Juho Oskari Ilmen muutti sukunimensä Virraksi. Oskari Olavista tuli Olavi Virta.
     Virtojen kodissa elettiin niukasti, mutta musikaalisen perheen poika sai kuitenkin aloittaa pianotunnit jo kahdeksanvuotiaana. Pian sen jälkeen hän sai isältään viulunkin.
     Isoisän kanssa hän lauloi mielellään ja isän kanssa hän kiersi Helsingin pihoja hankkimassa perheelle lisätienestiä. Lauluesitykset palkittiin pihaan heitetyillä lanteilla.
     
Olavi meni sähkömiehen oppiin Strömbergin tehtaille 13-vuotiaana. Samaan aikaan hän soitti viulua Sörnäisten seurakunnan nuorten soittokunnassa ja lauloi kuorossa. Vuonna 1933 hän pääsi maineikkaan Dallapén oppilasorkesteriin ja 1937 helsinkiläisen Rainbow-tanssiorkesterin kitaristiksi ja laulusolistiksi. Olavi Virran taiteilijan ura alkoi.
     Rainbow soitti vakituisesti Aleksanterinkadulla, Valkoisessa salissa. Helsinkiläiset oppivat tuntemaan orkesterin nuoren tummahiuksisen solistin, joka ehti laulaa levyllekin ennen talvisodan syttymistä.
     Sota-aikana Olavi Virta esiintyi viihdytyskiertueilla. Sotilaat tunsivat hänet myös suosittuna Kannaksen rintamaradion kuuluttajana. Viimeisenä sotakeväänä 1944 levytetty Toivo Kärjen säveltämä ja Kerttu Mustosen sanoittama Siks oon mä suruinen jäi jo suomalaisen iskelmän historiaan.
     Sotien jälkeen Olavi Virran ura lähti rakettimaiseen nousuun. 1950-luvulla hänestä tuli suomalaisen iskelmän ja etenkin tangon kruunaamaton kuningas.
     Hän kiersi yhtyeensä kanssa Suomen tanssilavoja ja lauloi itsensä suomalaisten sydämiin. Lavaillan kruunasi Täysikuu, jonka Olavi Virralle sävelsi Toivo Kärki ja sanoitti Reino Helismaa 1953.
     Hän levytti yhteensä kuutisensataa kappaletta. Virta toimi myös yrittäjänä. Hän perusti musiikkikaupan Saloon ja Helsinkiin, kustansi nuotteja ja näytteli elokuvissa.
     
Koti Kruununhaassa oli ylellinen. Olavi Virta esitteli sitä kesällä 1958 ylpeänä. Meritullinkadun ja Rauhankadun kulma-asunnossa oli yhteensä seitsemän huonetta. Isäntä oli erityisen innostunut ultramodernista keittiöstään, jonka remontti oli maksanut 2,5 miljoonaa markkaa (yli 50 000 euroa).
     Keittiön kalusteet oli tuotu Yhdysvalloista ja edustivat aikansa huipputeknologiaa. Siellä oli miehenkorkuinen jääkaappi, kaksiosainen kaasuhella, grilli, yleiskone, höyrysilitysrauta, leivänpaahdin ja kahvinkeitin. Pesukone oli asetettu lattiaan valetulle sementtikorokkeelle.
     Kerrostaloasuntoon oli rakennettu sauna, yksi huone oli kirjastona, toisessa valtava levykokoelma ja piano, kolmannessa seinään muurattu iso akvaario.
     
Aamulla Olavi Virta saattoi kajauttaa kylpyhuoneessaan tunnettuja iskelmiä. Iltaisin heillä oli silloin tällöin juhlia, jotka valvottivat naapureita aamupuolelle asti.
     Yläkerrassa asuva tekstiilitaiteilija soitti kerran alakertaan ja pyysi hiljentämään juhlahumua. Olavi Virta vastasi: "Mehän olemme molemmat taiteilijoita, mehän ymmärrämme toisiamme".
     
Olavi Virta eli kuluttavaa elämää, se oli jatkuvaa matkustamista ja esiintymistä, välissä raskasta juhlimista. Hän oli 44-vuotias, kun hänen ja yhtyeen esiintymisestä Ilmomantsissa 1959 tehtiin skandaalinkäryisiä uutisia. Koko porukan kerrottiin olleen ympäripäissään ja Virtaa nimitettiin laulavaksi lihapullaksi.
     Siitä alkoi alamäki. Perhe hajosi, Vaimo Irene muutti lasten kanssa pois, rahahuolet iskivät – ja sairaudet.
     
Viimeiset levynsä Olavi Virta teki 1965–1966. Hän eli loppuvuotensa unohdettuna ja rahattomana Tampereella Pispalassa, jossa hän 57-vuotiaana kuoli 1972. Hän oli kuukautta aikaisemmin saanut valtion taiteilijaeläkkeen, joka ensimmäisen kerran myönnettiin iskelmälaulajalle.
     Olavi Virran kuolemasta on kulunut jo 33 vuotta, mutta hänen äänensä soi yhä täyteläisenä, sillä Virran koko tuotanto on julkaistu uudelleen. Tanssilavoilla kautta Suomen kaikuvat ensi kesänäkin Olavi Virran menestyskappaleet Täysikuu, Metsäkukkia ja Sinitaivas.


EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat


 Helsingin pohjoinen palotorni rakennettiin Vironmäen huipulle Siilin kortteliin

 Galleria jääkauden muovaamalla peruskalliolla