Venäjä sijoitti Suomen suuriruhtinaanmaan pääkaupunkiin runsaasti venäläisiä joukkoja. Sotilaat asettuivat etupäässä Suomenlinnan kasarmeihin, mutta osan joutuivat asukkaat majoittamaan.
     Majoitusvelvollisuus oli kaupunkilaisille raskasta. Majoituksessa upseereilla oli oikeus saada arvonsa mukaan 1–4 huonetta ja vielä ylimääräinen huone, jos he toivat vaimonsa mukanaan. Myös sotilaspalvelijan käyttöön piti antaa huone, keittiö, talli ja vaunuvaja.
     
Sotamiehet saivat tyytyä vähempään, mutta heillekin oli lämmitettävä huone talvisaikaan.
     Pian kaupungissa päädyttiin kasarmien rakentamiseen. Sitä halusivat sekä kaupunkilaiset että sotilasjohto.
     Heti 1800-luvun alkupuolella Helsingissä sotaväelle rakennettiin useita kasarmeja. Meriväelle pystytettiin C. L. Engelin suunnittelema kasarmi Katajanokalle. Henkikaartin Suomen tarkk'ampujapataljoona sai kasarmin Kaartin kaupunginosaan ja venäläinen sotaväki Kamppiin.
     Kasakoiden ja santarmien kasarmit rakennettiin 1826–1827 Karhun kortteliin Kruununhakaan.
     
Santarmeille rakennettiin 1830-luvulla maneesi Näädän kortteliin. Maneesissa ratsastivat myös Donin kasakat.
     Kaupungilla kiertäneen tarinan mukaan maneesin rakennustarpeet saatiin Katajanokalta, jossa jo rakennettua meriväen kasarmia piti laajentaa. Venäjän valtiolta loppuivat rahat kesken, ja merikasarmin laajentaminen jäi. Kaupungissa oli runsaasti ammattitaitoista työväkeä. Rakennustarpeita sai Katajanokalta, josta ne tuotiin Kruununhakaan. Ne riittivät maneesin rakentamiseen.
     Maneesista katukin sai nimensä.
     
Maneesi oli lämmittämätön suuri halli, jossa oli maapohja. Vuonna 1845 rakennukseen lisättiin kaksi lämmitettävää huonetta.
     Myös kaupungin siviiliväestö pääsi ratsastamaan maneesiin. Vuonna 1873 ruotsalainen tallimestari Georg Ringsten aloitti maneesissa ratsastajien koulutuksen, joka jatkui vuoteen 1877 asti. Ratsastusharrastus vilkastui, ja vuonna 1892 perustettiin Helsingin ratsastusopisto. Se toimi maneesissa vuoteen 1882, jolloin maneesin tontti siirtyi vasta perustetun Uudenmaan tarkk'ampujapataljoonan haltuun.
     
Maneesi muutettiin samana vuonna pataljoonan ajoneuvovarastoksi. Ikkuna-aukot muutettiin kaksoisovin varustetuiksi aukoiksi. Maneesihalli jaettiin väliseinillä ja kahdella rivillä tukipilareita.
     1900-luvun alkupuolella maneesissa toimi valtion putkipaja ja vuodesta 1935 rakennustoimisto ja korjaamo.
     1970-luvun vaihteessa Helsingin kaupunki ja valtio kävivät oikeutta maneesin tontin omistuksesta. Korkein oikeus katsoi, että maneesi tontteineen oli Tarton rauhansopimuksen nojalla siirtynyt Venäjän valtiolta Suomen valtiolle. Valtio teki talossa peruskorjauksen 1980-luvulla. Sen suunnittelivat arkkitehdit Hilkka ja Tapio Seppälä.

Kauniissa empirerakennuksessa järjestetään nykyisin valtakunnallisia maanpuolustuskursseja. Ensimmäiset kurssit pidettiin kunnostetuissa tiloissa 1988.
     Talossa tehtiin uusi remontti 2004, jolloin maneesi yhdistettiin lasikäytävällä viereiseen jauhomakasiiniin. Se kunnostettiin maanpuolustuskurssien toimistohuoneiksi. Jauhomakasiinissa ovat yhä näkyvissä alkuperäiset vankat kattohirret, ja yli sata vuotta vanhat portaat vievät yhä punatiilirakennuksen yläkertaan.
     Myös maneesirakennuksessa sisätilat kunnostettiin, ja piha sai uuden kiveyksen.
     Maneesissa on nyt luentosali, johon mahtuu 90 ihmistä. Rakennuksen keskellä on seitsemän ryhmätyötilaa. Toisessa päässä, vuonna 1845 rakennetuissa kahdessa huoneessa työskentelevät maanpuolustuskurssien johtaja ja apulaisjohtaja.
     
Kruununhaan makasiinissa järjestetään vuosittain neljä valtakunnallista maanpuolustuskurssia, joille osallistuu maan ylintä hallinnollista ja taloudellista johtoa. Noin 50 henkeä kokoontuu kerrallaan yli kolme viikon kurssille.


EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat


 Savanna tunnetaan värikkäistä ikkunamaalauksista

 Vanha maneesi on Näädän korttelin vanhin rakennus