Marianpäivänä 1921 Jalmari Finne lähti kotoaan Mariankatu 28:sta Suomalaiseen realilyseoon Kalevankadulle. Siellä kuvattiin kohtaus elokuvasta Kiljusen pojat koulussa.
     Elokuvaa tekivät filmikärpäsen puremat Norssin ja Ressun pojat. He olivat ylipuhuneet kirjailijan mukaan hankkeeseensa.
     
Filmattavaksi päätettiin ottaa Kiljusen herrasväen seikkailuista luku, jossa Kiljusen pojat ovat koulussa. Opettaja on kadottanut koiransa ja Mökö ja Luru päättävät viedä hänelle kokonaisen koiralauman.
     Elokuvan tekijät olivat sopineet keskenään, että jokainen, joka tuo kouluun koiran, pääsee elokuvaan. Kuvausten alkaessa paikalla oli neljäkymmentä poikaa; jokaisella koira mukanaan.
     Kun pojat ja koirat lähtivät ulkokuvaukseen Esplanadille, meteli oli melkoinen. Puoli kaupunkia kuuli ja näki Kiljusen herrasväen olevan liikkeellä. Esplanadi oli ääriään myöten täynnä väkeä kun poikia ja koiralaumaa kuvattiin.
     Lyhytelokuva valmistui käsikirjoituksen mukaisesti. Ohjaaja Finnekin vilahtaa elokuvan alussa. Kirjailija itse sanoi elokuvan osoittaneen perättömiksi väitteet, että Kiljusen herrasväen seikkailut olisivat olleet liioiteltuja ja todellisuudessa mahdottomia.
     
Finne syntyi Kangasalla 1874. Hänen vanhempansa Wilhelmina ja Juha Kustaa Finne pitivät kauppaa Kangasalan kirkolla kunnes perhe 1885 muutti Helsinkiin.
     Isällä oli liikemiehen verta suonissaan. Hän ryhtyi järjestämään sanomalehtien irtonumeromyyntiä, otti poikia myyntitöihin, ja pian Finnen punalakkiset sanomalehtipojat tunnettiin Helsingin keskustassa. Bisnekset sujuivat hyvin ja perhe sai asunnon Länsi-Heikinkatu 24:stä, kun Jalmari kävi lukiota.
     Vanhemmat päätyivät avioeroon vuonna 1898.
     
Nuorena Jalmari Finne haaveili teatteriurasta.
     "Olin merkinnyt sellaisen kaukaista tavoittelevan lauseen, että ennen neljättäkymmenettäviidettä ikävuottani olen Suomalaisen teatterin johtajana, olen luonut itselleni nimen kirjailijana ja perustanut uudelleen suomalaisen oopperan", Finne kirjoitti päiväkirjaansa.
     Kirjallisuus ja teatteri vetivät Finneä puoleensa. Hän pääsi Suomalaisen Teatteriin ja hänestä tuli teatterin johtajan Kaarlo Bergbomin apulainen 1895. Teatterissa syntyi kuitenkin riitoja ja Finne lähti Viipuriin maaseututeatteriin.
     Kolme vuotta kului ja kesällä 1907 Finne palasi Helsinkiin. Vuonna 1908 hän muutti Mariankatu 28:aan.
     
Finne valitsi vapaan kirjailijan työn tulolähteekseen. Kirjoja ilmestyi kuin liukuhihnalta, historiallisia romaaneja, satiireja ja farsseja, novelleja, runoja, oopperalibrettoja, näytelmiä, lastenkirjoja.
     Suomen ensimmäistä sarjakuvaa Janne Ankkasen merkilliset vaiheet nykyajan ristiaallokossa hän teki 1917 piirtäjä Ola Fogelbergin kanssa. Suomen ensimmäisen rikosromaanin Verinen lyhty hän kirjoitti 1928.
     Finnen kynä oli kevyt, mielikuvitus lensi, äly räiskyi.
     "Muistan vielä kirjoittamisen tuottaman suuren ilon. Hullunkurinen tilanne syntyi toisensa jälkeen, ja keskustelu juoksi kuin kerältä", Finne kirjoitti.
     Kirjalliselle toiminnalleen Finne sai aineksia Suomen historiasta. Hänet nähtiinkin usein valtionarkistossa.
     Vuoden 1908 alusta Finne alkoi tutkia hämäläisiä talonpoikaissukuja, ensin Kangasalan kaikista asukkaista 1600-luvulta, sitten koko Hämeestä.
     Finnen työn pohjalta valtionarkistossa alettiin laatia Suomen Asutuksen Yleisluetteloa.
     
Kesä 1909 oli Jalmari Finnen tuotannossa hyvin hedelmällinen, kertoo kirjailija Helmi Krohn Finnestä kirjassaan Ystäviäni kirjeitten valossa.
     "Hän asui silloin yksin Helsingissä asunnossaan Mariankadun 28:ssa, itse hän keitti kahvin aamuisin, lakasi huoneensa, kuitenkin vain keskilattian ... ja pesi astiat", Krohn kirjoittaa.
     Finne kirjoitti Kiljuskertomuksia Otavan Pääskynen-lehteen vuodesta 1908 lähtien. Kertomuksissaan Finne sijoitti Kiljusen herrasväen, lihavan isän, tikunlaihan äidin ja pojat Mökön ja Lurun sekä Plätän keskelle vuosisadan alun elämänmenoa. Herrasväen Helsingin-matka hämmentää perheen, joka saattaa sekasortoon koko kaupungin.
     Ensimmäinen Kiljuskirja ilmestyi 1914. Menekki ylitti kaikki odotukset. Finnen Kiljusten maailma oli vapaa aina anarkiaan asti. Kertomuksista tulikin aikanaan kirjallinen sensaatio.
     
Jalmari Finne eli poikamiehenä Mariankatu 28:ssa yli 30 vuotta. Tammikuussa 1938 hän sairastui vaikeasti ja kuoli 63-vuotiaana. Finne siunattiin Helsingin Vanhassa kirkossa ja hänen tuhkauurnansa vietiin Kangasalan sukuhautaan.


EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat


 Mariankadulla asui merkittävää kulttuuriväkeä

 Maneesikadun ja Yrjö Koskisen kadun piti halkaista Villisian jättikortteli