Mariankadulla asui merkittävää kulttuuriväkeä
Huoneteatteri Jurkka perustettiin kulman taakse Vironkadulle
HS 12.11.2005
"Minun onnistui vuokrata valtavan iso vanha huoneisto Mariankadun varrelta. Siinä oli parkettilattia ja kaakeliuuni. Asuimmme neljännessä kerroksessa eikä hissiä ollut, mikä oli hankalaa 85-vuotiaalle äidinäidilleni jolla oli tapana käydä meillä vierailulla tiistaisin", Henrik Tikkanen kirjoittaa teoksessaan Mariankatu 26.
Piirtäjä, pakinoitsija ja kirjailija Henrik Tikkanen muutti Mariankadulle syyskuussa 1962.
"Mariankadun varrella myös esi-isiäni oli asunut viime vuosisadan keskivaiheilla. Z. Topelius oli vieraillut heillä miltei joka päivä. Eikä liioin Runeberg ollut harvoin nähty vieras".
Zachris Topelius asui Kruununhaassa useissa osoitteissa. J. L. Runebergin luona Mariankatu 19:ssä hän asui perheineen vuosina 1832–1833.
"Naapuritalon porttikäytävässä olevalla pölkyllä istui kirjailija Iki-Kianto tohveleineen ja keppeineen ja tiiraili himokkaasti ohi kulkevia naisia. Hän oli yhdeksänkymmenen, tai ainakin melkein. Hän ei malttanut kuolla, sillä hän rakasti merkkipäiviään jolloin tuli lahjoja ja presidentti vierailulle."
Ilmari Kianto muutti Mars-tähden taloon, Mariankatu 24:een joulukuussa 1953 ja asui siellä kuolemaansa 27. 4. 1970 asti. Ilmari Kianto tunnetaan erityisesti romaaneista Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi. sekä muistelmista, jotka ilmestyivät 1920-luvun lopulta 1950-luvulle asti. Kianto muistetaan myös hänen oman elämänsä värikkäistä vaiheista.
Kiannosta tuli yhteiskuntakriittinen kirjailija. Hän arvosteli ankarasti suomalaista sivistyneistöä ja vallitsevaa sukupuolimoraalia. Hän solmi viisi avioliittoa tai avoliittoa, joista hänellä oli yhteensä 12 lasta. Naissuhteistaan hän kertoo avomielisesti muistelmissaan, jotka ilmestyivät 1920-luvun lopulta 1950-luvulle asti.
"Vironkadun kulmassa törmäsin Rolf Sandqvistiin. Hänen huulilleen levisi hymy kun hän kuuli kilinän kassistani. Hän ehkä tiesi kuka minä olin. Hänen vaimonsa näytteli äitinsä teatterissa aivan kulman takana."
"Teatteri oli hyvin pieni, huoneteatteri. Rolfin anoppi oli niin suuri näyttelijätär että teatterissaan hän oli kuin Buddha suljettuna niin pikkuiseen temppeliin että sen seinät luhistuisivat, jos hän vetäistyään henkensä sinkoaisi repliikkinsä ilmoille täydellä äänellään. Mutta hänen tarvitsi vain kuiskata, sen kuuli sittenkin. Häntä ei voinut olla kuuntelematta."
"Hänen teatterinsa oli esittänyt Rolfin ja minun näytelmiä, niin hyviä me olimme, ja harjoitusten aikana me kaksi istuimme Savannassa ja joimme viiniä."
Rolf Sandqvist (1919-1994) oli suomenruotsalainen kirjailija, taidemaalari, ohjaaja ja lavastaja, joka työskenteli Vironkatu 7:ssä sijaitsevassa huoneteatteri Jurkassa. Hän ja Vappu Jurkka perustivat perheen, johon syntyi kaksi poikaa.
Huoneteatteri Jurkka syntyi 1953. Emmi Jurkka perusti sen yhdessä tyttärensä Vappu Jurkan kanssa.
1954 Teatteri Jurkka sai omat tilat Vironkatu 7:stä. Avajaisnäytelmä oli Jaques Devalin Että en unohtuisi. Esityksen ohjasi Emmi Jurkka, pääosaa esitti Vappu Jurkka. Samassa osoitteessa teatteri Jurkka toimii yhä.
Henrik Tikkanen ja kirjailija Märta Tikkanen menivät naimisiin Mariankadulla asuessaan. Kruununhaasta he muuttivat joulukuussa 1964 Haukilahteen.
Henrik Tikkanen työskenteli Helsingin Sanomissa piirtäjänä ja toimittajana vuodesta 1967 lähtien. Vuonna 1979 hän sai tietää sairastavansa leukemiaa, mutta jatkoi kiihkeää työskentelyään loppuun asti. Hän kuoli vuonna 1984.
Lainaukset Henrik Tikkasen sukuromaanisarjan kolmannesta osasta Mariankatu 26.
EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat
Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki syntyi Mariankadulla
Maneesikadun ja Yrjö Koskisen kadun piti halkaista Villisian jättikortteli
 |
|
Osa 17
Kortteli 17: Villisika

|
| LÄHTEET |
Jalmari Finne, työn ja mielikuvituksen mies, Unto Kanerva (toim.), Karisto 1974
Henrik Tikkanen: Mariankatu 26, WSOY 1977
Helsingin kaupunginmuseon rakennustietokanta |
| |
|