Poron korttelissa Elisabetintorin, nykyisen Liisanpuistikon, varrella oli monella varakkaalla suvulla puiset asuintalot vielä 1900-luvulle tultaessa.
     Elisabetintori oli alkujaan syntynyt Pohjoisrannan täytön yhteydessä. 1800-luvun lopulla puisto sai ovaalin muodon ja sitä ympäröimään rakennettiin puuaita.
     1800-luvun alussa uuteen pääkaupunkiin Turusta muuttaneet virkamiehet ja yliopiston professorit rakennuttivat empiretalonsa puiston reunoille. Kaksikerroksisia puutaloja siellä oli 1830-luvulla jo lähes tusina.
     Maurinkadun ja Liisankadun kulmassa sijaitsi puutalo, jossa asui Armfeltin sukua. Mauritzinkatu eli Maurinkatu saikin nimensä Gustaf Mauritz Armfeltin (1757–1814) mukaan. Venäjän keisarinna Elisabet, Aleksanteri I:n puoliso antoi nimensä Elisabetinkadulle, nykyiselle Liisankadulle.
     Suomessa syntynyt Gustaf Mauritz Armfelt oli sotilas, seikkailija, diplomaatti ja Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n suosikki. Kuninkaan kuoltua hän joutui Kustaa IV:n Aadolfin holhoojahallituksen epäsuosioon ja päätyi maanpakolaisena Venäjälle. Suomen liityttyä Venäjään hänestä tuli keisari Aleksanteri I:n luottomies. Venäjän vallan alussa hän loi perustan Suomen uuden suuriruhtinaskunnan ja keisarin sekä Venäjän ylimpien valtioelinten välisille suhteille. Armfelt sai keisarilta kreivin arvon.
     
Maneesikadulla Pohjoisrannan kulmassa oli senaatin talousosaston varapuheenjohtajan, todellisen salaneuvoksen, vapaaherra Lars Gabriel von Haartmanin (1789–1859) edustava kaksikerroksinen puutalo. Turussa ja Uppsalassa opiskellut von Haartman loi uransa Pietarissa ja toimi vuodesta 1811 Suomen asiain komitean toimitussihteerinä. Suomeen hän palasi 1830 ja yleni nopeasti merkittävään asemaan. 1841 hänet nimitettiin senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi. Von Haartamin johdolla toteutettiin muun muassa rahauudistus. Ruotsin raha poistettiin kierrosta ja korvattiin Venäjän rahalla, kun Venäjä oli 1839 siirtynyt hopeakantaan.
     Taloudellisissa asioissa uudistusmielinen von Haartman oli poliittisissa kysymyksissä vanhoillinen. Hän vastusti pyrkimyksiä valtiopäivien koolle kutsumiseksi eikä hyväksynyt suomalaisuuden liikkeen vaatimuksia.
     Kihtiä sairastavasta von Haartmanista ei juuri pidetty. Äreää miestä alettiinkin kutsua "Hänen Hirmuisuudekseen", kun hän kodissaan vastaanotti viranhakijoita ja avunanojia.
     Uusissa rakennushankkeissa von Haartman oli hyvinkin edistyksellinen. Helsingin ensimmäiset asfalttikokeilut tehtiin von Haartmanin piharakennuksessa, jossa sijaitsi hevostalli. Asfaltointi yleistyi vasta 1930-luvulla.
     
Maurinkatu 2
     Gustaf Estlanderin suunnittelema viisikerroksinen asuintalo ulottuu Maneesikadun puolella koko Poron korttelin pituisena Maurinkadulta Meritullinkadulle. Se edustaa vuosisadan vaihteen jugendia. Elisabethin talo valmistui 1903–1904. Theodor Höijer oli piirtänyt oman ehdotuksensa kerrosta matalammasta talosta, mutta Estlanderin piirustukset hyväksyttiin.
     Kauniit, kasvi- ja eläinaiheilla koristellut porrashuoneet johtavat tilaviin asuntoihin, joiden jokaisessa huoneessa on erilainen kakluuni. Ne lämmittivät huoneita vuoteen 1965 asti, jolloin taloon saatiin keskuslämmitys. Talon porrashuoneet kunnostettiin alkuperäisten piirustusten mukaan vuosina 1988 ja 2001–2002.
     
Maurinkatu 4
     Heikki Kaartinen suunnitteli myöhäisjugendia edustavan asuinrakennuksen vuonna 1910. Viisikerroksinen Suomelan talo valmistui 1911. Sen keskiosaa korotettiin 1926.
     
Maurinkatu 6
     Insinööri Ossian Donner rakennutti Maurinkadun ja Liisankadun kulmaan yksityistalon vuonna 1900. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Waldemar Aspelin skotlantilaisen arkkitehdin Sir Robert Lorimerin piirustusten mukaan.
     Linnamainen, tyyliltään eklektisistinen rakennus oli saanut esikuvakseen Skotlannin, josta Donnerin vaimo Violet McHutchen oli kotoisin.
     Donner myi talon 1931 Svenska Klubbenille.
     Rakennuksessa tehtiin muutostöitä 1932 arkkitehti Gösta Juslénin suunnitelmien mukaan.
     Tänä vuonna 125 vuotta täyttävä Svenska Klubben on juhlavuotta varten kunnostanut rakennuksen.
     
Liisankatu 4
     Arkkitehti Iikka Martas suunnitteli kuusikerroksisen asuintalon Liisankadun ja Meritullinkadun kulmaan. Rakennus valmistui 1961.
     
Meritullinkatu 21
     Gösta Juslénin 1937–1938 suunnittelema viisikerroksinen asuin- ja liiketalo valmistui 1938 Meritullinkadulle.
     Rakennus edustaa myöhäisfunktionalismia.


EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat


 Elisabethin talon vanhin asukas syntyi kansalaissodan melskeissä

 Ossian Donner oli Suomen ensimmäinen lähettiläs Lontoossa