Kun Helsingistä vuonna 1812 tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, oli myös Johan Albrecht Ehrenströmin keskustan asemakaava jo hahmottunut. Siinä oli määritelty paikat pääkaupungin tärkeille julkisille rakennuksille. Keisarin palatsille oli varattu tontti nykyisen päävartion pohjoispuolella olevalta mäeltä.
     Palatsia siirreltiin myöhemmin moniin edustaviin paikkoihin, muun muassa nykyisen Senaatintorin pohjoispuolen korkealle kalliolle ja sen jälkeen Ullanlinnan vuoren huipulle.
     
Vuonna 1836 Helsingin uudelleenrakentamiskomitean arkkitehti Carl Ludvig Engel ehdotti palatsia Katajanokan vuorelle.
     Engelin mielestä mieluisin ratkaisu olisi ollut keskiaikaisen ritarilinnan muotoon rakennettu palatsi, joka "sopisi alueen luonteenomaisiin mittasuhteisiin, jotka tällä huomattavan korkealla vuorella, kahden sataman välillä tarjoaisivat kauniin näköalan, ja siitä tulisi kaupungin kaunein koriste".
     
Jahkailu päättyi toukokuussa 1837 keisarin allekirjoittamaan päätökseen kauppaneuvos Heidenstrauchin talon lunastamisesta keisarilliseksi palatsiksi. Arkkitehti Engel määrättiin suunnittelemaan rakennuksen muutostyöt.
     Kauppaneuvos Johan Henrik Heidenstrauchin rakennuttama talo oli aikansa edustavin yksityispalatsi Helsingissä. Se oli valmistunut 1820 silloisen Rantakadun päähän. Kauppaneuvos ehti viettää ylellistä poikamieselämää valtavassa kodissaan 17 vuotta. Hän muutti sieltä saman kadun varteen, vain kolmen talon päähän.
     
Engel kuoli ennen kuin keisarillisen palatsin kunnostus valmistui. Työtä jatkoi hänen poikansa Carl Alexander Engel. Muutostyöt valmistuivat vuonna 1843 ja sisustustyöt vuonna 1845.
     Keisarillisen palatsin hoitajaksi määrätty paroni Otto Wilhelm Klinckowström valvoi sisustustöitä. Palatsin parketit tilattiin Pietarista ja kynttiläkruunut valaja Lihriltä. Huonekalujen puutöistä vastasi mestari Skogberg ja puuleikkauksin koristetuista ovista puuseppämestari Österling.
     Hienoimmat huonekalut ja lampetit tuotiin Pietarista. Loistoon ja komeuteen mieltynyt Klinckowström teki palatsiin myös taidehankintoja.
     
Palatsin alakertaan tulivat keittiöt, leipomo, pesutupa ja palveluskunnan asuntoja. Siipirakennuksissa olivat portinvartijan ja hovimarsalkan huoneet.
     Toiseen kerrokseen sijoitettiin keisarilliset juhlahuoneet, vierashuoneita ja keisarinnan makuuhuoneet.
     Kolmannessa kerroksessa olivat keisarin huoneet. Siellä olivat keisarin vierassali ja kabinetit sekä hänen makuuhuoneensa.
     Keisarinnan huoneissa oli pieni salaovi. Siitä pääsi kierreportaisiin, jotka johtivat keisarin makuuhuoneeseen.
     
Ensimmäiset suuret muutostyöt palatsissa tehtiin vuonna 1863, kun Aleksanteri II saapui avaamaan kauan odotettuja valtiopäiviä. Uusia kalusteita hankittiin Pietarista ja Berliinistä. Palatsin tanssisali muuttui valtaistuinsaliksi, kun salin perällä olevalle korokkeelle tuotiin senaatista keisarillinen valtaistuin.
     
Avajaispäivänä säädyt kokoontuivat Nikolainkirkkoon. Keisari ratsasti kirkonkellojen soidessa ja tykkien jylistessä Suomen kaartin pataljoonan muodostamaa kunniakujaa palatsista kirkkoon.
     Kirkonmenoista keisari palasi palatsiin. Säädyt seurasivat häntä valtiosaliin, jonne myös suuriruhtinaat ja keisarin seurue saapuivat.
     Keisari astui valtaistuimelle, jonka oikealle puolelle asettui kenraalikuvernööri ja vasemmalle ministerivaltiosihteeri. Heidän takanaan seisoivat senaattorit, prokuraattori ja hallitsijan saattue.
     Keisari piti palatsissa valtaistuinpuheensa ranskaksi. Se käännettiin ruotsiksi ja suomeksi.
     Keisari juhlisti valtiopäiviä tarjoamalla palatsissa päivälliset Suomen kaartin upseereille.
     Palatsin pihaan saapuivat illalla ylioppilaslaulajat. Pihassa kajahti Maamme-laulu, jota keisari tuli palatsin parvekkeelle kuuntelemaan.
     Kello kahdeksalta alkoivat valtiopäivätanssiaiset asemahallissa, johon saapui parituhatta tanssiaisvierasta.
     Keisari viipyi tanssiaisissa lähes puoleenyöhön.
     Keisarit vierailivat suuriruhtinaskunnassaan harvakseen ja palatsi rappeutui pikkuhiljaa. Korjaustöitä tehtiin aina kun majesteettia odotettiin saapuvaksi Helsinkiin.
     
Viimeinen suuri keisarivierailu tapahtui elokuussa 1885. Keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna saapuivat Helsinkiin junalla, josta he siirtyivät mustan valjakon vetämissä keisarillisissa vaunuissa Uspenskin katedraaliin ja sieltä kunniakujaa pitkin keisarilliseen palatsiin.
     Kolmipäiväisen vierailunsa aikana keisaripari seurasi kilpapurjehdusta Viaporissa, kävi taidenäyttelyssä Ritarihuoneella ja kaartin kasarmissa.
     
Toisen kerran palatsia laajennettiin 1900-luvun alussa, kun ahdinko virallisissa juhlissa oli todettu lähes sietämättämöksi. Jacob Ahrenberg sai tehtäväkseen suunnitella suuren valtaistuinsalin sekä edustavan eteistilan vanhan palatsirakennuksen pohjoispuolelle.
     Tilat valmistuivat valtiopäivien avajaisiin toukokuussa 1907.
     Uudessa valtaistuinsalissa ei koskaan ehditty pitää keisarillista vastaanottoa.


EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat


 Sotasairaala muuttui presidentin linnaksi
 Palatsin takana oli huutokauppakamari ja panttilainakonttori