Pohjoisesplanadi 1
     Kauppaneuvos Johan Henrik Heidenstrauchin kauppakartanon piirustukset tilattiin vuonna 1813 Viaporin linnoitusupseerina kunnostautuneelta Pehr Granstedtilta. Kaupungin hienoimpaan maisemaan suunnitellun talon piirustukset lähetettiin tarkastettaviksi Pietariin, jossa Venäjällä hoviarkkitehtina vuodesta 1790 toiminut italialainen mestari Giacomo Quarenghi teki niihin korjausehdotuksensa.
     Granstedtin lopulliset suunnitelmat valmistuivat 1817. Edellisenä vuonna Helsinkiin saapunut Carl Ludvig Engel tarkasti ja hyväksyi ne.
     Kolmikerroksinen päärakennus etupihaa reunustavine siipirakennuksineen sekä Mariankadun puoleinen siipi valmistuivat 1820. Päärakennusta ei saatu katulinjaan, sillä maaperä oli siinä liian pehmeää. Sisäpihalla oli puisia ulkorakennuksia.
     
"Heidenstrauchin talo oli kolmen eri suunnittelijan ja erilaisten osatekijöiden synteesi. Perusajatus rakentaa talo tontin maaperästä johtuen pariisilaisen aatelispalatsin muotoon oli Granstedtin, palladianistinen, joonialainen pylväspääty tuli ilmeisesti Quarenghin taholta ja julkisivujen lopullinen, harmoninen kokonaishahmo oli Engelin luoma", Henrik Lilius kirjoittaa Esplanadi-kirjassaan 1984.
     
Keisarilliseksi palatsiksi vuonna 1837 lunastetun talon muutostöihin ryhdyttiin viipymättä.
     Palatsin sisäpihan länsilaidalle alettiin Engelin korjaussuunnitelmien mukaan rakentaa lisärakennusta ja sisäpihan pohjoista siipeä korotettiin. Uusiin tiloihin rakennettiin kahden kerroksen korkuiset juhlatilat; tanssisali (nykyisin peilisali), suuri ruokasali ja ortodoksinen kirkko.
     Tanssisalin takaosassa parveketta kannattamaan kohosivat joonialaiset pylväät ja parvekkeen korkeudella kattoa kannattelivat korinttilaiset pylväät. Sivuseinien lehtereiden alle tuli suuret parittaiset konsolit. Salin toisen puolen valeikkunat peitettiin peililaseilla. Päärakennuksen katolle tuli pieni näkötorni lipputankoineen.
     
Engel kuoli kesken rakennustöiden vuonna 1840. Hänen poikansa Carl Alexander Engel jatkoi korjaustöitä. Hän suunnitteli palatsin pienen ruokasalin goottilaiseksi saliksi. Carl Alexanderkin kuoli vain 24-vuotiaana ennen kuin muutostyöt valmistuivat 1843.
     
Toisen kerran palatsia laajennettiin vuosina 1906–1907. Jacob Ahrenberg sai tehtäväkseen suunnitella uuden valtiosalin sekä edustavan eteistilan palatsin pohjoispuolelle.
     Parvekkeiden reunustama suuri valtiosali sijoitettiin peilisalin viereen, suuren ruokasalin yhteyteen. Sen parveketta kannattelevat korinttilaiset pylväsparit ja saliin antaa valoa neljä kattoikkunaa. Salin esikuvana oli Pietari Suuren Talvipalatsin pyhän Yrjön sali.
     
Kolmannen kerran palatsi kunnostettiin vuosina 1919–1922. Ylin kerros muutettiin tasavallan presidentin asunnoksi. 1930-luvulla Mariankadun puolelle rakennettiin uusi sisäänkäynti ja eteisaula.
     1970-luvun alussa linnaa entisöitiin ja korjattiin arkkitehti Sirkka Tarumaan suunnitelmien mukaan. Kesällä 2005 linnassa tehtiin putkiremontti.
     
Pohjoisesplanadi 3
     Merikapteeni Carl Gustaf Castegren rakennutti 1813–1816 Pohjoisesplanadi 3:een kaksikerroksisen klassistisen asuintalon. Rakennuksen suunnitteli Pehr Granstedt. Vuosina 1852–1883 talon omisti leipurimestari Adolf Forsström, joka piti siinä konditorialiikettä. Eversti Hugo Standertskjöld osti talon 1833, jolloin sitä korotettiin kerroksella ja alkujaan empiretyylinen julkisivu muutettiin nykyiseen uusrenessanssiasuun. Muutostyön suunnitteli F. A. Sjöström.
     Valtio osti rakennuksen 1933 korkeimman oikeuden käyttöön.
     Rakennus peruskorjattiin ja entisöitiin vuosina 1985–1986 arkkitehti Timo Jokisen suunnitelmien mukaan.
     
Helenankatu 3
     Helsingin Pantti-Osakeyhtiö osti 1883 Helenankatu 3:n tontin. Tontin etelälaitaan rakennettiin Theodor Höijerin piirtämä makasiini. Koillisosaan 1891 nousseen asuintalon suunnitteli arkkitehtitoimisto Kiseleff & Heikel. Se piirsi myös vanhan katurakennuksen tilalle Helsingin Pantti Oy:n kolmikerroksisen uusrenessanssitalon. Talo valmistui 1895.
     Panttilainakonttori toimi rakennuksen pohjakerroksessa. Huutokauppakamarille rakennettiin kahden kerroksen korkuinen huutokauppasali.
     Vanhat piharakennukset purettiin ja katurakennus perukorjattiin Timo Jokisen suunnitelmien mukaan 1982.
     Rakennus on nykyisin korkeimman oikeuden käytössä.
     
Aleksanterinkatu 4–10
     Linnoituskonduktööri L. Wannberg suunnitteli kauppias G. A. Sederholmin omistamalle tontille kivitalon 1812. 1864 talon omisti litografi F. Liewendal, joka rakennutti tontilleen ateljeen ja asuintalon.
     Valtio osti talon 1896 virastokäyttöön. Jacob Ahrenberg suunnitteli 1904 korjauksen, jossa korttelin pituista talorivistöä yhdistettiin lääninhallituksen ja tullihallituksen tiloiksi. Rakennuksissa toimii nykyisin kauppa- ja teollisuusministeriö. 

EEVA JÄRVENPÄÄ / Helsingin Sanomat


 Keisari määräsi palatsin paikan Helsingissä
 Sotasairaala muuttui presidentin linnaksi