Ote kirjasta Vuosikirja, sivut 5-10

SYNOPSIS

Avataan suu. Tehdään mies, nainen. Jekutetaan niitä, potkitaan ulos omenan kuoret hampaiden välissä. Unohdetaan hana valumaan. Hukutetaan kaikki, melkein. Vaihdetaan kertojaa.
Karataan Egyptistä, eksytään. Saadaan ohjeita, pistetään ne arkkuun, laitetaan kansi tiukasti kiinni. Tönitään alkuasukkaita, viedään niiden maat. Ollaan tuhmia, naureskellaan profeetoille. Joudutaan Babyloniin, päästään pois.
Vaihdetaan kertojaa.
Synnytään oudosti, saadaan papoilta lahjoja. Lähdetään interrailille, perustetaan rockbändi. Faneja tulee. Kuollaan näyttävästi, kummitellaan. Vaihdetaan kertojaa.
Muistetaan mitä muistetaan, kirjataan se ylös. Tulkitaan miten sattuu, kerrotaan muillekin.
Odotellaan.
Vaihdetaan kertojaa.


Olenko vieläkään saanut mieheni ojennukseen, merirosvot
       ruotuun, olenko pitänyt heidät Troijan jälkeen leivässä
       viinissä, olenko riittävästi tehnyt
       olenko lähettänyt kotiin viestiä
       Telemakhokselle, kertonut kaiken, olenko tehnyt
       tarpeeksi, yrittänyt?
Olenko jo ratsastanut tarpeeksi kauas
       falangin kärjessä ratsastanut
       Kush-vuorten taakse missä aurinko syntyy
       olenko ratsastanut varmasti kauemmaksi kuin kukaan toinen?
       Olenko ensimmäisenä ruskeasilmäisten neitojen luona
       hedelmäpuiden katveessa, Indusilla, olenko ensimmäisenä?
       Olenko liian kaukana vai ehdinkö vielä kotiin
       kun äiti uhraa Dionysokselle verisen lampaan
       ja Makedonian vuoret kuuntelevat vaaleasinisinä,
       ehdinkö takaisin vai
       olenko ratsastanut liian kauas?
Olenko vieläkään vastannut, vastannut senaatin käskyyn?
       Olenko kirjoittanut heille mitään, vai olenko päättänyt unohtaa
       kirjoittamisen taidon. Olenko kastanut hevoseni
       Rubiconin kuohuun
       olenko ylittänyt sen? Olenko valmis kohta kuolemaan?
       Olenko valmis pelkäämään aamuauringon välkettä
       Pompeijuksen ratsuväen miekoissa
       olenko valmis pelkäämään, kohta kuolemaan, olenko?
       Olenko valmis seuraamaan kotkaa
       kunnes olen tehnyt nimestäni viran
       olenko tarpeeksi
       koskaan tarpeeksi?
Olenko jo työntänyt keihään veljeni Bledan selkään, olenko vieläkään?
       Olenko jättänyt taakseni Kaspianmeren rannat
       päässyt länteen
       auringonlaskun maahan
       olenko vienyt kansani pois arotuulen ruoskan alta
       olenko vieläkään sitä tehnyt?
       Olenko jo vehreät seudut painanut kavioitteni alle kaatanut
       legioonan, kotkan
       olenko vieläkään
       olenko vieläkään pystyttänyt telttaani Forumille
       olenko jo työntänyt sen keihään?
Olenko vieläkään päässyt näiltä kylmiltä rannoilta,
       olenko vieläkään päässyt
       soutanut yli meren, jättänyt harmaat vuonot?
       Olenko vieläkään nähnyt vihreää saarta
       olenko valloittanut sen parta hulmuten
       olenko minä isäni mittainen
       pitäisi olla, mittainen ja purjehtia etelään,
       itään ja länteen, soutaen
       ja purjein pitäisi päästä täältä lämpimään.
Olenko jo purjehtinut liian kauas kun Intiaa ei näy ei Kiinaa?
       Olenko aamuisin sängyssä
       pelännyt, totta helvetissä olen, olenko kartalla enää,
       tuletko apuun äiti olenko
       tarpeeksi koskaan, äiti, oletko minuun tyytyväinen?
Olenko vieläkään kukistanut pohjoista armeijaa? Olenko palauttanut
       oikean uskon Itämeren rannoille,
       olenko rukoillut tarpeeksi,
       olenko tappanut oikein
       ja tarpeeksi, olenko vieläkään
       karauttanut helmikoristeisia valjaita puristaen Tukholman
       aamuun
       olenko palauttanut Paavin vallan, olenko,
       olenko vieläkään, pystynkö nukahtamaan enää koskaan?
Olenko jo nimeni veroinen, Valon Kuningas
       olenko säde vai varjo
       olenko saanut voiton hollantilaisista
       rakastavatko he nyt minua, olenko surmannut jokaisen hugenotin
       viimeisenkin, olenko?
       Kyllä pitäisi, mutta olenko minä hallinnut jo liian kauan
       olenko minä valtio vai kuka helvetti
       minä vai kuka minä olen?
Olenko vieläkään teroittanut tarpeeksi, ilta jo tummuu, punaiseksi
       tummuu täällä jokainen ilta
       olenko teroittanut sitä kreiviä varten, jotain ihme kreiviä.
       Ison ja tarpeeksi painavan terän
       Olenko giljotiinin rasvannut
       lonksinut lukot auki häiritsemättä kaartin unta
       olenko tarpeeksi teroittanut?
Olenko jo tehnyt tarpeeksi ison valtion?
       Olenko monesta pienestä tehnyt yhden,
       tarpeeksi ison, vai vieläkö
       repäisen meille palan Itävaltaa? Olenko opettanut
       tarpeeksi miten on järki ja järjestys sama, olenko,
       pitäisi, varsinkin pitäisi
       totella ja kyllä me vielä jos vain kukaan ei saa tietää
       että joskus pelottaa, oikeasti pelottaa, ja olenko
       oikeassa aina, pitäisi olla, aina oikeassa, olenko se minä
       joka kastelee housunsa paraatissa?
Olenko vieläkään varma reitistä? Olenko varmasti
       ladannut pistoolin, olenko varmasti sen ladannut
       arkkiherttuan kokoisella kuulalla
       olenko uskallusta täynnä vai luikinko
       karkuun, olenko isänmaan asialla vai omalla,
       pitäisi, isänmaan, arkkiherttuan pitäisi kuolla, minunkin
       olenko sen jälkeen mitään?
Olenko jo kuollut, olisinkin, mieluummin kuin tätä
       neljä vuotta tätä
       jyskettä
       kun aurinko ei nouse vaan keltainen
       kaasu laskee sinapinkeltainen
       kaasu ja
       verta ja olenko enää, en halua
       enää
       olla.

Lisää aiheesta:

Arvio kirjasta

Viisi kysymystä ehdokkaalle