Aherrus ritarikuntien kansliassa ei ole vienyt lumoa kunniamerkeistä

Outi Korkolainen (vas.), Margit Paananen, Tuula Lindström ja Monica Lindqvist ovat olleet kunniamerkkivuoren keskellä viime viikot.

 Itsenäisyyspäivän kunniamerkkiä innokkaimmin odottavat hakevat merkkinsä tänään heti puolenpäivän jälkeen ritarikuntien kansaliasta Helsingin Säätytalolta. Hakijoita on 50-60. He ovat saaneet kutsun tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle ja voivat siksi käydä hakemassa merkkinsä jo tänään.
     Muut yli 5 800 kunniamerkkiä lähetetään ministeriöihin, jotka toimittavat ne edelleen jaettaviksi.

Aiemmin tuhannet merkin saajat hakivat merkkinsä itse Säätytalolta, ja jakoruljanssi jatkui pari kolme viikkoa itsenäisyyspäivän jälkeen.
     Ritarikuntien kanslian naiset vaikuttavat hyväntuulisilta vuoden kuumimman sesongin keskellä. Viime keskiviikkona koko henkilökunta, kolme vakituista ja kaksi kahden kuukauden pätkätyöläistä, lajittelivat ja luetteloivat sinisiä ja mustia koteloita oikeisiin kasoihin.
     Virkailija Monica Lindqvist vetää auki litteän kotelon, jonka sisällä köllöttää Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein. Sellainen myönnetään tänään yli tuhannelle kansalaiselle.

Saajien nimilistan ensimmäinen on kehittämispäällikkö, sitten on ylimestari, kauppias, pääkassanhoitaja, pääluottamusmies, postinjakaja, tilallinen, ylikonstaapeli, emäntä, luotsi, terveydenhoitaja...
     Lindqvist pyyhkäisee kevyesti mitalia Silverquickiin kastellulla pehmeällä liinalla, koska mitaliin oli jäänyt pieni tahra.
     Kultaa on niin ohuesti, ettei kovaa hinkkaamista kannata edes ajatella, ritarikuntien kansalianhoitaja Susanne Eriksson paljastaa.
     Erikssonilla on paitsi näppituntuma mitaleihin hallussa myös koko suomalainen kunniamerkkikäytäntö, sillä hän on ollut työssään lähes kolmekymmentä vuotta. Alkuun hän omin käsin ompeli jopa ranskalaiset nauhat merkkeihin.

”Diplomityökin tuli tehdyksi silloin”, Eriksson nauraa.
     Hän joutui ompelemaan islantilaiselle piispalle myönnettyyn kunniamerkkiin nauhan, joka kulkee olkapäältä olkapäälle.
     Nauhaan tuli runsaasti pahanlaisia ompeluryppyjä.
     Eriksson sitten kyselemään esimieheltään, kelpaako ryppyinen työ. Esimiesrouva kelpuutti ompelun, mutta totesi, että nauha pitää vaihtaa, koska se on väärän värinen.

Nykyisin nauhat liitetään kunniamerkkeihin jo valmistusvaiheessa Suomen rahapajassa, mutta nauhat tulevat edelleen kaiken eleganssin kotimaasta Ranskasta.
     Näin siksi, että vain Ranskassa väri osataan oikeaoppisesti valuttaa veden kanssa silkkiin, Eriksson valistaa.
     Arkinen aherrus ritarikuntien kansliassa ei ole vienyt lumoa kunniamerkeistä.

Eriksson on itsekin saanut kunniamerkin ahkerasta työstään ritarikuntien hyväksi.
     Hän näkee, että kaikki palkittavat ovat yhteiskunnan voimahahmoja. Julkisuuden henkilöt, tunnetut poliitikot, taiteilijat ja elinkeinoelämän tähdet ovat pienin osa palkituista.
     ”Kunniamerkki on valtiovallan suurin tunnustus, joka voidaan ansioituneille kansalaisille antaa. Kaikki saajat ovat tehneet Suomen valtion hyväksi erinomaista työtä omalla ammattitaidollaan.”

RIITTA VAINIO / Helsingin Sanomat