Saara Kanerva (kesk.) osallistui Ylivieskan lottien voimisteluryhmässä Helsingin suurkisoihin vuonna 1936.

 Eläkkeellä oleva opettaja Saara Kanerva sai kokea suomettumisen vuosina saman kuin monet muutkin sodankäyneet ihmiset: nuoremmat sukupolvet kyseenalaistivat isänmaallisuuden ja paheksuivat, jopa pilkkasivat sitä.
     Kanervan isänmaallisuutta ja lotta-aatetta se ei heilutellut, ei myöskään hänen kokoomuslaisuuttaan.
     Nyt Kanerva ottaa vastaan tasavallan presidentin, Vapaudenristin ja muiden ritarikuntien Suurmestarin Tarja Halosen myöntämän Vapaudenristin ritarikunnan 3. luokan Vapaudenristin.
     Pyyteetöntä työtä Kanerva on tehnyt liki 20 vuotta myös SPR:ssä.

Torniolainen opettaja virittää lotta-aatetta tällä viikolla katsomalla uuden lottaelokuvan poikansa kanssa Helsingissä.
     Perjantaina Kanerva osallistui Rovaniemellä Lapin lottaperinneyhdistyksen kokoukseen ja lottahistoriikin julkistamistilaisuuteen.
     Saara Kanerva aloitti lottauransa 20-vuotiaana vuonna 1932 Kangasalla: suojeluskuntien rinnalla toiminut naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö sai kesäksi pesäpallojoukkueelle innokkaan kapteenin ja suunnistusjoukkueelle johtajan.
     Opettajaksi valmistumisensa jälkeen Kanerva jatkoi lottauraa toimimalla Ylivieskassa muonittajana ja osallistumalla valistuskiertueisiin.
     Vuonna 1939 tie kulki Tornioon.

Pienen pojan äiti ei voinut lähteä rintamalle, mutta hän jatkoi muonittajan töitä, oli lottien johtokunnassa ja toimi tyttötyön johtajana lottajärjestön lopettamismääräykseen vuoteen 1944 saakka.
     Järjestö lopetettiin, mutta opettaja Kanervan isänmaallinen innostus ja työ jatkui: hän oli perustamassa asevelinaisten järjestöä ja toimi sen puheenjohtajana, kunnes sekin lakkautettiin.
     ”Siirryin sitten kaatuneitten omaisten puheenjohtajaksi.”
     Vuodet 1959-74 kuluivat järjestön johdossa, ja samaan aikaan tuli myös reservin aliupseerien naisten Tornion-jaoston puheenjohtajuus samoin kuin liiton naistoimikunnan puheenjohtajuus.
     Sitten seurasivat sotainvalidien naisjaoston perustaminen, ja sen puheenjohtajuus vuoteen 1996 saakka.

Länsi-Pohjan lottapiirin mitalitoimikunnan puheenjohtajuus jatkuu edelleen, samoin lottien ja suojeluskunnan perinnekillan kunniajäsenyys ja Lapin lottaperinneyhdistyksen hallituksen jäsenyys.
     Viime ajat Kanerva on kerännyt materiaalia lottahistoriikkiin, jonka valmistumista juhlittiin perjantaina.
     ”Minulle on aina ollut tärkeää vapauden varjelu ja sen eteen olen tehnyt työtä”, Kanerva sanoo.
     ”Olen syntynyt Venäjän vallan alla ja nähnyt kurjuuden. Olen kokenut myös vapaussodan.”
     ”Kun veljeni tuli sotaväestä 1930-luvulla, oli selvää, että vapautemme ei ole varma. Se pani taistelemaan vapauden puolesta.”

Kanervalla on neljä lasta, tytär ja kolme poikaa, joista kaksi sai sotavammoja lapsena. Lastenlapsia on kuusi, ja lastenlasten lapsia yksi.

     ”Olen pyrkinyt siirtämään isänmaallisuutta myös heille. Jos meillä ei olisi isänmaata ja vapautta, missä me olisimme?”

RIITTA VAINIO / Helsingin Sanomat