Jo käsitteeksi muodostuneet Linnan juhlat joulukuun kuuden iltana eivät aina ole olleet sellainen tasavallan tapahtumien huipennus kuin nyt, vaan kansan kerman juhlinta on hakenut muotojaan.
     Ensi kertaa itsenäisyyttä tanssittiin nykytyyliin iltajuhlassa tasavallan ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin kaudella 1922, ja asemansa juhlat vakiinnuttivat hänen seuraajansa Lauri Kristian Relanderin aikana.

Nuoren valtion ensimmäiset Linnan juhlat järjesti valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim, mutta juhlat olivat toukokuussa 1919, ja niiden aiheena olivat valtiopäivien avajaiset.
     Itsenäisyyspäivän ensimmäisen iltavastaanoton jälkeen tasavallan huipputanssiaisia oli jonkin aikaa kahdet rinnakkain, kunnes valtiopäivätanssiaiset sulautuivat itsenäisyyspäivän vastanottoon.
     Ståhlbergin itsenäisyysiltavastaanoton alku oli ankea, sillä osa kutsutuista, muun muassa Mannerheim, boikotoi.
     Todellinen koko kansan juhla Linnan vastanotosta tuli Urho Kekkosen kaudella, jolloin televisio tuli lähes joka tupaan ja se pääsi myös mukaan linnan tungokseen.
     Jo alkuaikoina iltavastaanotto alkoi kättelyllä, jota seurasi musiikkia ja kahvitusta. Kutsutut tulivat Linnaan tyttärineen: ajatuksena oli löytää tanssin pyörteistä hyvä vävykokelas.

Tasavallan tanssivan juhlavastaanoton juuret löytyvät keisarillisesta Suomen suurruhtinaskunnasta, sillä kun ”Suomi korotettiin kansakuntien joukkoon” 1809, järjestettiin ensimmäisten valtiopäivien avajaisissa tanssiaiset.
     Ne olivatkin pitkään ainoat lajissaan, sillä valtiopäivälaitos oli lamassa aina 1860-luvulle. Ensimmäisen kerran avajaisia päästiin tanssahtelemaan Keisarillisessa palatsissa eli nykyisessä Presidentinlinnassa 1867.
     Nyt Linnan juhliin on tulossa lähes parituhatta vierasta.

PAAVO TUKKIMÄKI / Helsingin Sanomat