Maaherra Rauno Saari on miettinyt paljon sitä mikä tekee kansasta kestävän. Saari johti valtiosihteerinä työryhmää, joka valmisteli kansallisen turvallisuusstrategian.
     Harrison E. Salisburyn kirja Leningradin 900 päivää viimeistään kirkasti ajatuksen: kulttuuri pitää kansan vahvana.
     Salisbury kertoo mielettömästä tykityksestä, kuolemasta, tuhosta, kylmyydestä, nälästä. Ja siitä, miten epätoivoiset ja nääntyneet ihmiset yön pimeydessä keräilivät ja hautasivat ruumiita.
     Sodan ja piirityksen keskellä oli kuitenkin yksi pelastus ja koossa pitävä voima. Epätoivo unohtui, kun Dmitri Šostakovitšin musiikki alkoi soida. Ihmiset pukeutuivat parhaimpiinsa, eläytyivät musiikkiin ja saattoivat hetkeksi unohtaa tuhon. Yhteinen kokemus antoi voimaa ja terapiaa, toi toivonkipinän toivottomuuden keskelle.

Saari arvelee, että kulttuurin arvoa ei riittävästi nykymaailmassa tiedosteta.
     Kulttuuriin hän laskee taiteitten lisäksi kaiken aktiivisen ja oma-aloitteisen toiminnan ja tasapainoisen elämän. Myös liikunnan.
     Kun talous sanelee toiminnot ja vaatii säästöjä, tingitään väärästä päästä, jos tingitään kulttuurista. Esimerkiksi liikunta ja musiikki tuovat kestävyyttä ja mielenterveyttä, ja niiden tarve korostuu kriisiaikoina, Saari sanoo.

RIITTA VAINIO / Helsingin Sanomat