Hyviä uutisia Juha-karhusta: se selvisi talvesta täysissä ruumiin ja sielun voimissa!
     Kuukausiliitteen satelliittipantakarhu ei jäänyt herättyään turhaan kupeksimaan Venäjälle. Ihan ensimmäiset aamutoimensa se toki hoiteli talvipesän lähettyvillä tuolla puolen rajaa, mutta 12. huhtikuuta Suomen karhukanta vahvistui yhdellä, kun Juha aamupäivällä tallusti Kuhmon Elimyssaloon.
     Juha-karhun tarkka heräämispäivä selvisi vasta huhtikuussa, kun Juha tuli pois katvealueelta, jonne se oli osannut pesänsä laittaa. Ensimmäisen kerran se oli kömpinyt pesästään 10. maaliskuuta ja venytellyt puutuneita jäseniään lenkkeilemällä sadan metrin päähän. Seuraavien kahden viikon ajan se tyytyi köntystelemään pesän tuntumassa.
     Juha-karhu jätti pesänsä 8. huhtikuuta. Se siirtyi lepäilemään toviksi puolen kilometrin päähän pesäpaikalta ja jatkoi sitten luoteeseen.
     Kahden päivän kuluttua se oli jo viiden kilometrin päässä. Seuraavana päivänä se lähti verkkaisesti mutta varmasti kohti Suomea. 12. huhtikuuta se tarpoi peräti 14 kilometrin matkan ja tuli Suomeen. Niin pitkä matka on kova suoritus tyhjällä vatsalla.
     ”Sillä on ollut jäljellä viime syksyn energiavarastoja. Täytyy olla, muutenhan se olisi jäänyt Venäjälle”, sanoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari Seppo Ronkainen.
     Siihen havainnot Juhasta sitten loppuivatkin viikoksi, ja ehdittiin jo pelätä pahinta. Sitten 20. huhtikuuta Ronkainen hiihti Elimyssaloon paikalle, josta viimeinen signaali oli tullut.
     Selvisi, että pitkä taival oli ottanut 7-vuotiaan karhun voimille niin, että se oli kaivanut kuusen alle kuopan ja ottanut siinä kunnon tirsat. Ja se kuusi sattui olemaan taas katvealueella.
     ”Jäljistä näkyi, että reissu oli ollut raskas. Hanki oli upottanut karhua mahaa myöten. Kyllä sellaisen jälkeen tekee mieli huilata vähän”, Ronkainen sanoo.
     Kun ilma pakastui ja hanki alkoi kantaa, Juha lähti liikkeelle. Se paineli hyvälle, tutulle hirvipaikalle Juolunkajärven rannalle. Siellä se mitä ilmeisemmin kellisti hirven, kuten reippaan karhun keväällä kuuluukin.
     Soidinkuntoon päästäkseen sen pitää pistellä poskeensa vielä toinenkin hirvi.
     Miksi sitten Juha-karhu tuli niin kiireen vilkkaa Suomeen?
     ”Hirvien perässä. Se kertoo, että Venäjän puolella ei ole hirviä. Jos olisi, niin sinnehän se olisi jäänyt metsästämään. Siellä olisi rauhallisempaa syödäkin, mutta Venäjällä taitaa olla ruuasta pulaa ihmisilläkin. Hirvet menevät toisiin suihin.”

JOUNI K. KEMPPAINEN / Helsingin Sanomat