Karhujen liikkumista on Suomessa tutkittu systemaattisesti vuodesta 1998, jolloin ensimmäiset radiopannat otettiin käyttöön. Tutkijat pyrkivät pantojen avulla selvittämään minkälaisilla ja kuinka suurilla alueilla karhut liikkuvat, miten naaraiden, urosten ja pentujen liikkuminen eroaa toisistaan ja mitä karhut syövät.

Pannoitusta varten karhu täytyy nukuttaa. Usein karhua ammutaan nukutuspistoolilla, kun se tulee ruokailemaan haaskalle. Nukutusaineen voimasta taintuva karhu etsitään jonkin ajan kuluttua koirien kanssa metsästä ja panta kiinnitetään nukkuvan karhun kaulaan. Samalla karhulle tehdään lyhyt terveystarkastus. Tutkijat punnitsevat karhun ja ottavat siltä kriittiset mitat: tassun ja pään leveyden sekä ruumiin pituuden.
     Ensimmäistä kertaa pannoitettavalta karhulta poistetaan jäämähammas, josta ilmenee karhun tarkka ikä. Lisäksi karhulta otetaan karvanäyte, josta selviää dna. Sen avulla kartoitetaan karhujen sukulaisuussuhteita.

Tänä kesänä tutkijoilla on kolmatta kertaa käytössä karhujen seuraamista helpottavat satelliittipannat. Ne välittävät satelliitin avulla pannoitetun karhun koordinaatit suoraan tietokoneelle.
      Tietoa lähetetään neljän tunnin välein, jotta pannassa oleva akku ei kuluisi liian nopeasti. Näin tehtäessä virtaa riittää kahdeksi vuodeksi eteenpäin, eikä karhua tarvitse sinä aikana saada kiinni. Haluttaessa panta voisi lähettää paikkatietoja vaikka kolmen minuutin välein. Aina koordinaatteja ei kuitenkaan saada, jos karhu esimerkiksi liikkuu alueella, jolla on gsm-verkon katvealueita.
      Satelliittipanta on arvokas kapistus, sen hinta on 4 400 euroa. Tutkimusta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.

Ennen satelliittipantoja käytettiin ns. VHF-pantoja. Karhun koordinaattien selvittäminen oli selvästi nykyistä hankalampaa; tutkijoiden piti päästä karhun läheisyyteen kahdesta eri suunnasta, ennen kuin tarkat koordinaatit selvisivät.
      Käytössä on ollut myös ns. simplex-pantoja, joista karhun koordinaatit on täytynyt purkaa kahden kuukauden välein. Karhu oli siis etsittävä käsiin, nukutettava ja pannan tiedot purettava paikan päällä. Kahden vuoden kuluttua pannan laittamisesta se tippui itsestään, kun siinä oleva pieni räjähdyspanos avasi pannan kiinnityksen. Sen jälkeen panta piti etsiä käsiin, jolloin siitä saatiin purettua pantaan varastoituneet koordinaatit.

Tekniikka on kuuden vuoden aikana kehittynyt huomattavasti. Pannat ovat pienentyneet, ne kestävät entistä pidempään ja lähettävät yhä tarkempia koordinaatteja. "Odotan innolla sitä päivää, kun pannoissa on pieni videokamera", Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari Seppo Ronkainen sanoo toiveikkaana.

	Tutkimusmestari Seppo Ronkainen, tutkimusapulainen Markus Suominen ja tutkija Antero Hakala tekevät Juhalle terveystarkatuksen, jossa se punnitaan ja siltä otetaan mitat.