"Eräällä luovan kirjoittamisen kurssilla opettajani, kirjailija
Asko Martinheimo luki runoni ja sanoi, että hän todella uskoo niihin keijuihin ja fantasiahahmoihin, joista olin kirjoittanut",
Vilja-Tuulia Huotarinen muistelee.
Se oli suuri hetki lukiolaistytön elämässä. "Tekstin avulla voi jakaa maailmaa toisen ihmisen kanssa."
Nyt kädessä on oma esikoisteos.
Sakset kädessä ei saa juosta sai alkunsa pari vuotta sitten Prahassa, jossa Vilja-Tuulia Huotarinen (s. 1977) asui puolisen vuotta.
"Kirjoittajakoulutus on antanut kirjoittamiseen erinomaiset eväät." Vilja-Tuulia Huotarinen on käynyt läpi muun muassa Viita-Akatemian kolmivuotisen aikuiskirjoittajakoulutuksen.
"Pääsin runoon sisälle vasta, kun lakkasin ajattelemasta liian ulkokohtaisesti. Piti heittäytyä tiedostamattoman varaan, tarrautua muistijälkiin, avata omia haavoja, eikä ajatella sitä, että nyt kirjoitan runoa. Se oli pitkä prosessi. Ei ole helppoa irrottautua opetetusta."
Huotarisen runoissa kuuluu lasten ja nuorten ääni. Muistumat koululuokista ja välituntipihoilta ovat vahvoja.
Tampereen yliopistosta Suomen kirjallisuus pääaineena pari vuotta sitten valmistunut Huotarinen onkin opettanut Viita-Akatemian lasten ja nuorten sanataidekoulussa, lukiossa ja kansanopistoissa.
"En usko, että runoteosta olisi syntynyt siinä muodossa kuin se on ilman vuorovaikutusta nuorten kanssa."
Hän uskoo, että juuri koulussa pinnalle pulpahtavat herkemmin sellaiset asiat, jotka aikuisten yhteiskunnassa kuplivat pinnan alla. "Koulusta ammentavat runojeni tärkeimmät yhteiskuntakriittiset teemat: täydellisyyden ja eheyden vaatimus sekä kilpailuyhteiskunnan raa'at lait."
Kirjan työstäminen on ollut Huotariselle itselleenkin kasvuprosessi, jota hän kutsuu "sisäisen hulluuden ja epäjärjestyksen hyväksymiseksi" pala palalta.
"Runon minällä on omia raivostuttavampia puoliani: 'uskon jumaliin heti, jos he uskovat minuun'. Tällaisessa ehdottomuudessa heijastuu nykyaikuisen säälittävä harhakuva siitä, että itseään ja minäänsä voisi jotenkin hallita."
"Toivoisin, että runojeni lukijoiksi intoutuisivat teini-ikäiset nuoret. Ainakin olen kirjoittanut mielestäni sellaisia runoja, joita itse olisin halunnut lukea 15-16-vuotiaana.".
MAARIT JAAKKOLA
Arvio teoksesta:
Sakset kädessä ei saa juosta
Ote
kirjasta>>
