Sanna
Karlström haluaa hahmottaa runoissaan saavuttamatonta
Sanna Karlströmin esikoisrunoihin syventyminen kannattaa
aloittaa kokoelman sisällysluettelosta.
Taivaan mittakaavan otsikot
kertovat kirjoittajan runomaailmasta: Shakkimestarin ikävä, Lasinleikkaaja,
Arkkitehti, Pienet tytöt, Avuttomat ja Nähtävyydet.
”Runo voi olla vaikka kuinka monikerroksinen, mutta sen täytyy sanoa
lukijalle jotain – konkreettista”, Karlström tiivistää.
Kunnianhimoinen tavoite!
Otetaan esimerkki vaikka runosta, jossa ”monumenttia tulisi / siirtää
lähemmäs ministeriötä, jotta patsashenkilö / osattaisiin
yhdistää siihen. Toisaalta patsas olisi silloin / vaikuttanut rakennusta
mahtavammalta. Ministeriö antoi / luvan siirtää taivasta kaksi
metriä taaksepäin.”
Estetiikan ja taideteorioiden opiskelijana Karlström siirtelisi
taivaita ja sanoja omiin mittakaavoihinsa. ”Runo voi olla sisälläni
vuosia tai päiviä. Luon lauseita päässäni. Jämähdän
johonkin ihan pieneen asiaan tai tapahtumaan, fyysiseen paikkaan. Kun runo on
valmis, kirjoitan sen yhdellä istumalla ylös.”
Jämähtäminen eli runon aihio voi
olla Karlströmille vaikka ystävän kauniisti laskostuvat housut,
joista syntyi runo
Se istuu perunoitten ja sipulien keskellä.
Proosan kirjoittaminen ei runoilijaa kiinnosta, koska ”tiukan runon lyhyt
muoto sanoo kaiken”.
Viisivuotiaana Karlström ilmoitti vanhemmilleen ryhtyvänsä isona
arkkitehdiksi.
”En tietenkään ymmärtänyt mitä arkkitehti tekee.
Nyt tiedän, että taivaan mittakaavaa ei voi tehdä, mutta sen
voi ymmärtää. Siitä kirjani nimi.”
Esikoisrunoilija ei haluaisi puhua itsestään, vain
runoistaan. ”Runot merkitsevät jotain, ei niiden tekijä. Kirjoitan
kirjoittamisen ilosta, rakkaudesta kieleen ja sen muotoihin.”
”Olen ujo ja pessimisti. Pessimismi on eräänlainen suojautumiskeino.
”
Kirjallisia esikuvia Karlström ei tunnusta,
mutta hän arvostaa suuresti
Paavo Haavikon,
Sirkka
Turkan,
Saila Susiluodon,
Thomas Dylanin
ja
Fernando Pessoan runoutta.
Kokkolassa syntynyt ja siellä lapsuutensa ja nuoruutensa
viettänyt Karlström, 28, tunnustaa olevansa tyypillinen keski-pohjalainen
ainakin yhdessä asiassa. ”Ruotsinkielisellä Keski-Pohjanmaalla
kaikilla on kiero huumori. Mitä hirvittävämpi asia, sitä
karmeampaa leikinlaskua.”
Helsinkiläistynyt runotyttö on ehtinyt vaihtaa maisemia ennen nykyistä
Itä-Pakilan paratiisia eli kohtuuvuokraista rintamiestaloa omenapuineen.
”Meillä oli avomiehen kanssa käsittämätön tuuri.
Asuimme ennen parinkymmenen neliön huoneessa Kalliossa ja nyt meillä
on koko talo!”
Karlström opiskeli vuoden kirjoittamista Oriveden opistossa.
Sen jälkeen hän kokeili tarjoilijan hommia Lontoossa, jonka jälkeen
vuorossa oli folkloristiikan opinnot Jyväskylän yliopistossa. Seuraava
siirto oli Helsingin yliopisto ja estetiikan ja taidehistorian luvut.
Opiskelun ja kirjoittamisen sinnittelyn lomassa Karlström on työskennellyt
museossa, kirjastossa ja kirpputorin kassana. Leipänsä runoilijaksi
aikova tienaa tällä hetkellä iltavahtimestarina Käpylän
ruotsinkielisellä ala-asteella. ”Hieno homma. En tee mitään.
Avaan ja suljen vain ovia. Työ ei rasita runoilua.”
IRMA STENBÄCK / Helsingin Sanomat
Arvio teoksesta:
Taivaan
mittakaava
Ote
kirjasta>>
