Kiba Lumberg kirjoitti esikoiskirjan nuoren tytön selviytymisestä mustalaisyhteisössä

	Kiba Lumberg Musta perhonen Sammakko. 149 s. 24,90 euroa. Ote kirjasta>>
	Kuva: Hannes Heikura / HS

Kuvataiteilija Kiba Lumberg on rikkonut heimonsa vaikenemisen lakia. Hän on maalannut, kirjoittanut, soittanut, laulanut, tanssinut - kuten itse on tuntenut oikeaksi.
     Nyt hän on kirjoittanut rajun esikoisromaanin Musta perhonen. Kirja on tiettävästi ensimmäinen suomalaisessa kaunokirjallisuudessa romaninaisen näkökulmasta kirjoitettu kuvaus mustalaisyhteisöstä.

Kiba Lumberg ja Veijo Baltzar ovat toistaiseksi Suomen ainoat mustalaiskirjailijat. Se, että nainen kirjoittaa mustalaisyhteisöstä sisältäpäin on uhkarohkeaa, sillä tummien kulttuurissa mies on edelleen ehdoton perheen ja suvun pää.
     "Tässä väkivaltaisessa maailmassa olisi tärkeintä, että kaikilla olisi ihmisarvo. Aika ei ole valitettavasti muuttanut asenteita, vaan edelleen vanhojen perinteiden mukaan naisten ja lasten asema on kyseenalainen mustalaiskulttuurissa", Lumberg sanoo.
     Hyvinvoinnista huolimatta Suomessa syrjitään Lumbergin mukaan edelleen vähemmistöjä, esimerkiksi romaneja ja maahanmuuttajia. "Rasismia on puolin ja toisin."

Sukupolvien kestänyttä väkivallan kierrettä on vaikea katkaista. Lumberg sanoo olevansa sen verran hullu idealisti, että uskoo rauhaan. "Miksi väkivaltaa pitäisi hyväksyä?"
     Hän pitää itseään ennen kaikkea maailmankansalaisena, taiteilijana. Kiba Lumberg, 48, riuhtaisi itsensä irti mustalaisyhteisöstä 13-vuotiaana, jolloin hän karkasi kotoaan Lappeenrannassa lastenkotiin.
     Musta perhonen kertoo pienen Memesan kasvusta väkivaltaisessa mustalaisyhteisössä, jota leimaa köyhyys ja valtaväestön halveksunta. "Oot ylpee siit et oot mustalainen, eihän sitä tarvi anteeks pyyvellä", isä sanoo romaanissa kouluaan aloittavalle pikku Memesalle.

Todellisuus on toista. Memesa haukutaan heti ensimmäisellä oppitunnilla. Välitunnilla kukaan ei leiki hänen kanssaan.
     Kiba Lumberg on aina piirtänyt ja kirjoittanut. Kahdeksanvuotiaana hän jo rustaili pieniin vihkoihin mustalaistarinoita, myös romanin kielellä. Sarjakuvat Robin Hoodista Pecos Billiin olivat parasta mitä pieni taiteilijan alku tiesi.
     Aiheen esikoisromaaniinsa hän sai yli kaksikymmentä vuotta sitten. Pahvilaatikko on täynnä tarinavihkoja.
     Esikoisromaanin aihioita oli osittain myös Lumbergin 1997-98 käsikirjoittamassa, kohutussa tv-sarjassa Tumma ja hehkuva veri, joka oli julkinen tilienselvitys romaniheimon kanssa. Hän on aina ollut kulttuurinsa kapinallinen.

Takana on lähes kolmekymmentä vuotta kuvataiteilijana. Maalaaminen ja kirjoittaminen ovat hänelle samaa elämisen prosessia eri näkökulmista. "Olen pitkän linjan hidas hölkkääjä. Ikä ei ole rajoite. Ihminen oppii koko ajan uutta."
     Musta perhonen on fiktiota, ei faktaa, tekijä muistuttaa. Tietokone nököttää taiteilijan galleriassa, mutta esikoisteoksen versiot ovat syntyneet vanhanaikaisella käsityöläisperinteellä - kynällä.
     "Kirjoitan kaikki ensin lyijykynällä, jolla myös luonnostelen kuvani. Olen naimisissa lyijykynän kanssa. Lyijykynä on paras ystäväni."
     Kynääkin tärkeämpi hänelle on sielun ja hengen vapaus: "Jo lapsena tajuntaamme kasvaa hengen talo, tarina suuresta sukupuusta, mustalaisten ainoasta omaisuudesta, veren perinnöstä."

IRMA STENBÄCK / Helsingin Sanomat

Arvio teoksesta:
Musta perhonen

Ote kirjasta>>