Marjo Niemen esikoisromaani kertoo yksinäisyydestä ja pelon voittamisesta juoksemalla

	Marjo Niemi Juostu maa Teos. 127 s. 28,20 euroa. Ote kirjasta>>
	Kuva: Sirpa Räihä / HS

 "Neljävuotiaana lopetin omista asioistani puhumisen. Tajusin, että on parempi pitää ne sisällään. Siitä alkoi itsenäistymiseni ja vinoon kasvaminen", muistelee esikoiskirjailija Marjo Niemi, 26.
     Tietenkään nuori neiti ei lopettanut puhumista, mutta pikkuvanhana satuilijana hänellä oli omat maailmansa, jotka siirtyivät paperille. Murrosiässä vuorossa olivat runot ja "ennenaikainen eksistentiaalinen ahdistus". Kirjatoukka ahmi Euran kirjaston Dostojevskit ja Hesset. Tulevaisuus alkoi hahmottua; jotain taiteen alalta. Teatteri, musiikki, kuvaamataiteet, kirjallisuus...

Lahjakas koulutyttö harrasti kaikkea mahdollista mitä Eurajoen rannoilla saattoi harrastaa. "Näyttelin, ohjasin, kirjoitin, lauloin kuorossa, soitin pianoa, juoksin piirimestaruuskilpailuissa, ratsastin, istuin mummojen kanssa työväenopiston silkkimaalauskursseilla ja poikien kanssa puukäsitöissä."
     15-vuotiaana Niemi muutti yksin Helsinkiin ja aloitti Kallion ilmaisutaidon lukion.
     "Länsi-Suomessa ei kehuja jaella eikä ollut ketään, jolta olisi saanut palautetta runoistani. Kallion lukiossa oli."

Taidetunnit kehittivät persoonallisuutta. "Näyttelijän hommat tiputin pois. En halua olla huomion keskipisteenä. Mutta teatteri jäi ja kirjoittaminen."
     Marjo Niemi pyrki ja pääsi 1998 ensi yrittämällä Teatterikorkeakoulun dramaturgian oppiin, jonne pääsee sisään vuosittain vain parisen prosenttia.
     "En olisi ihmisenä enkä kirjoittajana näin kypsä ellei Teatterikorkea olisi kiihdyttänyt kehitystäni. Se on hyvä koulu, jos vain pää kestää", juuri valmistunut dramaturgi heittää.
     Paitsi esikoiskirjailija ja dramaturgi, Niemi on myös näytelmäkirjailija, ohjaaja ja laulaja-lauluntekijä. Hän on myös säveltänyt musiikkia omalle Short Cuts -yhtyeelleen.
     "Olen aina tehnyt monia asioita. Rytmitän elämääni siirtymällä työstä toiseen."

Ei voi olla sattumaa, että niin moni esikoiskirjailija on tullut teatterikorkeakoulusta, josta leivotaan myös finlandisteja. Dramaturgian laitos on ollut Niemelle hedelmällinen kirjailijakoulu.
     "Dramaturgi on arkeologi ja haaveilija. Dramaturgi etsii teoksen luut, menee lihan läpi luihin", hän kiteyttää.
     Esikoisromaani Juostu maa syntyi kahdessa vuodessa ja koki neljä eri versiota. Niemellä oli tarina sisällään, mutta proosan kirjoittaminen etsi muotoaan.
     Romaanissa kymmenvuotias tyttö, Syksy, juoksee ja juoksee läpi pienen teollisuuskylän, läpi sukupolvien taakan, vanhempien riidan. Setä, entinen juoksija Kalevi alkaa valmentaa itsepäistä tyttöä.

Omaääninen, lyyrinen Juostu maa on klassinen kertomus yksinäisyydestä.
     "Juokseminen on symboli lapsen tekemisille. Syksy juoksee vaientaakseen kivun, turruttaakseen tunteensa, paetakseen. Perheessä ei ole tilaa hänelle", kirjailija sanoo.
     Romaanissa Syksy miettii: "Minä näen jotenkin väärin. Mummo taas sanoo, että minun ei tarvitse kuunnella ketään muuta kuin itseäni. Mutta kun kuuntelen, kuulen kaiken väärin ja joku on aina vinossa."
     Esikoisromaaneissa on usein annos kirjoittajan alter egoa, niin myös Niemen kirjassa. Kirjallisia esikuvia Niemi ei tunnusta, mutta luettelee joukon ihailemiaan kirjailijoita: Gabriel Garcia Margués, Sirkka Turkka, Eeva-Liisa Manner ja Veijo Meri.

Kirjoittaminen on Niemelle ajattelua ja myötätuntoa. "Pelkään sitä mistä en tiedä, mitä en ymmärrä. Kirjoitan voittaakseni pelon. Kirjoitan ajattelun ja kauneuden vuoksi. Pää jatkuu paperilla."
     Marjo Niemi on onnellinen, ettei ole syntynyt Helsingissä, vaikka siellä onkin hänen nykyinen kotinsa. Niemen sielunmaisemaa ovat Euran pellot, metsät, maaseudun avaruus ja - Köyliön Lallintalon diskot. "Sielunmaisema muuttuu hitaasti, jos koskaan."

IRMA STENBÄCK / Helsingin Sanomat

Arvio teoksesta:
Juostu maa

Ote kirjasta>>