Kulttuuritoimittaja J. P. Pulkkinen etsii esikoisromaanissaan ohi liitävän enkelin ääntä

	J. P. Pulkkinen Ohi liitävä enkeli Teos. 190 s. 26,90 euroa. Ote kirjasta>>
	Kuva: Juhani Niiranen / HS

”Taiteilijat saattavat tilata ääniä, joita on olemassa vain mielikuvituksessa. Silloin voi käydä niin, että nahankappaleiden ja sellofaanin, perunajauhopussien ja messinkikellojen, mikrofonien ja nauhojen keskellä kamppaileva työläinen tuntee, että äänet eivät enää pysy ruodussa vaan kertovat isompaa tarinaa.”
     Lainaus on helsinkiläisen kulttuuritoimittajan J. P. Pulkkisen esikoisromaanista Ohi liitävä enkeli. Romaanissa ja elämässä äänet merkitsevät Pulkkiselle paljon. Ääniä ja hiljaisuutta voi etsiä – ja löytää.
     Romaanissa vanha elokuvaohjaaja antaa kahdelle äänityöläiselle Irinalle ja Julialle tehtäväksi etsiä elokuvaansa ohi liitävän enkelin äänen. Naiset jättävät studiosaarensa ja päivän kestävä seikkailu alkaa.

Löytyykö enkelin ääni vai jotain muuta, sitä ei sovi paljastaa.
     Idean esikoisromaaniinsa Pulkkinen sai elokuussa 2000 katseltuaan TV1:stä dokumenttia Mosfilmin studiosta, jossa vilahti kaksi keski-ikäistä äänitehostetätiä. Ohi liitävä enkeli on omistettu näille viestintuojille, Allalle ja Irinalle.
     Studiosaarella on myös vastineensa todellisuudessa. Pulkkinen on rockmiehiä sanan syvimmässä merkityksessä. Vinyyleitä on kotona toistatuhatta. 1980-luvun alussa hän soitti bassoa Päät-bändissä, jonka keikoista eräs oli erityisen mieleenjäävä: musisointi tv-kameroiden edessä Suomen vanhimmassa elokuvastudiossa Kulosaaressa juuri ennen studion purkamista.
     Ohi liitävän enkelin Irinan aviomies Otto muistuttaa elokuvahullua Pulkkista. ”Otto ei ole alter egoni, jota olen ripotellut kirjan kaikkiin henkilöihin.”

Askolassa syntynyt Juha Pekka Pulkkinen, 44, on työskennellyt Yleisradiossa vuodesta 1990. Sitä ennen hän opiskelun ja muiden hommien ohella tienasi leipänsä 15 vuotta postihommissa.
     Kunnon suomalaisena miehenä, jalkapalloa ja shakkia harrastavana neljän lapsen isänä hän on aina tehnyt jotain. Miten esikoiskirja syntyi?
     ”Säännöllisellä tekemisellä saa jotain aikaan”, kirjailija vastaa lakonisesti.
     Pulkkinen sai viime vuonna toimittaja Marika Kecskemétin ja ohjaaja Atro Lahtelan kanssa valtion tiedonjulkistamispalkinnon dokumenttisarjasta Ammatti: suomalainen kirjailija.

Kirjallisuuden gradunsa Pulkkinen kirjoitti aiheesta Naisen ja miehen konflikti Howard Hawksin elokuvissa. Kaikkihan muistavat westernin klassikon, Hawksin Rio Bravon (1959) ja sen sankarit John Waynen, Dean Martinin sekä elokuvan kohtalokkaan naisen Angie Dickinsonin.
     ”Hawksin seikkailuelokuvissa kuten Rio Bravossa miehet ovat vahvoja ja naiset näennäisesti taustalla. Komedioissa kuvio kääntyy, nainen on vahva ja mies pelle. Sukupuolten jännite säilyy.”
     Ohi liitävä enkeli on matka elokuvaan ja äänityöläisten menneisyyteen. ”Elokuva on unohduksen taidemuoto”, eräs Pulkkisen kirjan hahmoista sanoo.

Kulttuuritoimittajana Pulkkinen taituroi kirjallisuuden, musiikin, elokuvan ja ylipäänsä suomalaisen kulttuurin kentällä. Kirjallisuuden opinnoista oli varmaan hyötyä esikoiskirjan väsäämisessä?
     ”Kaikkea muuta. Kirjallisuuden opiskelu se vasta ongelma on, todellinen rasite. Kaikki se estetiikka ja kirjallisuuden teoriat, nehän estävät omaa kirjoittamista. Ani harvasta tutkijasta kehittyy kaunokirjailijaa.”
     Toimittajan ammattitaudista, jatkuvasta uteliaisuudesta, on Pulkkisen mielestä hyötyä fiktion luomisessa. Hänellä on aina korvat auki äänille, sanoille, ihmisten jutuille.
     ”Kirjoittaminen on asioiden tiivistämistä ja niiden avaamista, maailmojen avaamista. Pitää kirjoittaa siitä mitä tietää. Tietämiseen sisältyy ymmärtäminen ja ymmärtämiseen tunteminen.”
     Suomalaista proosaa on Pulkkisen mielestä vaivannut liikaakin tiivistäminen, tekstin kuivattaminen. Mielikirjailijoita hänellä on liuta, mutta Tshehov on yksi ylimmistä.

IRMA STENBÄCK / Helsingin Sanomat

Arvio teoksesta:
Ohi liitävä enkeli

Ote kirjasta>>