Varastomies, ruiskumaalari, punk-bändin laulaja ja laulunsanoittaja, esikoisrunoilija. Korsolainen
Santtu Puukka, 32, on varsinainen sekatyömies.
Runoilija hänestä tuli ikään kuin vahingossa. "Vuonna 1987 Oulussa oli hyvä ilmapiiri. Radiopuhelimet julkaisi levyn
Sinappia ja ketsuppia, ja mekin perustettiin bändi nimeltä Suljettu osasto. Silloin kirjoitin ensimmäiset sanoitukseni", Oulusta kuusi vuotta sitten Korsoon muuttanut Puukka kertoo.
"Se oli sellaista peruspunkia, ettei sanoistakaan saanut selvää. Enää ei niin jaksa rääkyä ja räyhätä kuin nuorena."
Puukan esikoiskokoelmassa
Nuorallatanssia ihmetellään, mihin maailma oikein ryntää pää edellä. "Kun aloin kirjoittaa, päätin, etten iloisista asioista yritäkään, käytän korkeintaan ristiriitoina joissain väleissä", Puukka sanoo.
"Ensimmäisistä viidestäkymmenestä sivusta mukaan kokoelmaan kelpuutettiin yksi runo, seuraavista viidestäkymmenestä kaksi tai kolme", Puukka muistelee viime vuoden kovaa urakkaa.
Kirjoittaa hän aikoo taas tammikuussa. "Ei mulla ole mitään varastotyötäkään vastaan - se tavallaan mahdollisti kokoelman syntymisen. Toinen ehdotus kokoelman nimeksi tosin oli
Traktoripojan viimeiset seikkailut", Puukka nauraa.
Myös ruiskumaalausta varten tarvitaan työ ja rahaa. "On ruiskut, kompressorit ja maalit..." Puukka sanoo ja kasaa pöydälle kuvia. Kiiltävälle peltipinnalle on maalattu lähes valokuvantarkkoja ihmishahmoja, maisemia ja eläimiä.
Runokokoelmasta löytyy yhteiskuntakritiikkiä, mutta anarkistinen se ei kirjoittajansa mielestä ole. Entä apokalyptinen kuoleman ja tuhon maalailussaan?
"Eiköhän me eletä suhteellisen apokalyptisessä yhteiskunnassa tälläkin hetkellä", Puukka kuittaa kysymyksen.
Kuulostaa aivan nykyajan työläisrunoilijalta, korsolaisen duunarin ääneltä kenties? "En edes koe olevani työläinen. Enkä oikein ymmärrä tätä puhetta Korsosta. Se on täsmälleen samanlainen lähiö kuin kaikki muutkin lähiöt."
No punk-runoutta sitten? "Olkoon vaikka niin", Puukka sanoo ja nyökkää. "Lähdin kirjoittamaan punk-fiiliksellä. Se tarkoittaa, että ihan kaikkea, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ei tarvitse hyväksyä. Yksi runouden tehtävistä on näyttää asioita, joita on ihmisten ympärillä, mutta joita ne ei edes huomaa."
PÄIVI LEHTINEN
Arvio teoksesta:
Nuorallatanssia
Ote
kirjasta>>
