Mikael Sallinen kirjoitti kerran runon
Kuntosalilla, mutta siitä on jo aikaa. Elettiin vuotta 1979, ja Mäntän yläasteen äidinkielenopettajan mielestä runo oli liian modernistinen. Se kuitenkin lähetettiin kilpailuun ja toi tekijälleen 50 markkaa. Rahalla Sallinen osti ensimmäisen reggae-levynsä.
Esikoiskirjassaan
Viidentenä kesänä Sallinen palaa 1960-luvun Mänttään, syntymänsä aikoihin. Kirja kertoo kahden pojan, työläisperheeseen kuuluvan Hanneksen ja pankinjohtajan pojan Laurin ystävyydestä. Pojat nostelevat painoja, joutuvat nyrkkitappeluun, lukevat Jerry Cottoneita ja laskevat mäkiautolla.
"Oli meilläkin mäkiautot, mutta me ei koskaan uskallettu laskea Hautausmaan jyrkästä mäestä niin kuin kirjassa", Sallinen nauraa. "Tarina on aina tarina, vaikka Hannes nyt sattuukin asumaan siinä talossa, missä määkin oon asunut", Sallinen sanoo samalla murteella, jolla kirjan henkilöt puhuvat.
Järvenpäässä asuva Sallinen on väittelyt psykologian tohtoriksi unitutkimuksesta. Hän ei ole kuitenkaan halunnut liikaa "psykologisoida" kirjassaan.
"Hanneksen isä lähtee kotoa, mutta se ei syö huumoria ja valoisuutta pojan elämästä. Voikin olla, että traagisessa tilanteessa juuri huumori kantaa eteenpäin", Sallinen pohtii.
Hannes ainakin keksii keinon: hän kertoo luokkatovereilleen, että isä joutuu olemaan poissa kotoa, koska pelaa Valkeakosken Hakassa.
Ajankuvaa varten Sallinen luki 1960-luvun Hesareita ja etsi käsiinsä vanhoja Tehdas ja Me -lehden numeroita.
Linnanmäen museosta selvisi, että kesällä 1965 ajettiin Boston-pyörässä ja voitettiin ammunnasta Boston-tupakkaa. Tuona kesänä Miss Rosita Monti seisoi mastossa yhden käden varassa. "Todellisuus on niin ihmeellistä, että ei tarvitse itse paljon panna päälle."
Mäntässä ei ole enää elossa juuri ketään Sallisen lähisukulaista. Tehdaskaupungin maisemissa hän seikkaili muistikuvissaan.
Mäntän vanha äidinkielenopettaja sentään muisti Sallista onnitteluviestillä.
PÄIVI LEHTINEN
Arvio teoksesta:
Viidentenä kesänä
Ote
kirjasta>>
