Tuula Mai Salmela suosii vanhanaikaisuutta hoopouteen saakka: mustakaapuhaamu pelottelee neiti etsivää Katajanokan kujilla ja kellareissa. Ovet narahtelevat, askeleet kaikuvat.
Eikä Salmela epäröi mennä ainakin kahden vanhan dekkariklassikon alueelle. Hyvä tyylillinen vertauskohde, etenkin
Rebekastaan tunnettu
Daphne du Maurier, mainitaan kirjassa reilusti nimeltä.
Orkideoista dekkarissa tuskin voi kirjoittaa joutumatta suhteeseen Nero Wolfen kanssa. Herrasmiesetsivä jää Salmelalta mainitsematta, samoin hänen luojansa
Rex Stout. Mikä ei ole tahditonta, sillä orkidea-aiheen keskeisyydestä huolimatta suhde Stoutiin on etäisempi kuin du Maurieriin.
Ja
neitietsivyyden saa unohtaa kokonaan.
Koska Salmela kirjoittaa varsin koskettavasti leskeydestä. Sellainen hänen kirjansa keskushahmo on, reilut kolmekymppinen kasvitieteilijä. Hänen miehensä meni - luultavasti - toista vuotta aikaisemmin mereen, velkoja pakoon.
Kyllä, kirjan kasvitieteilijä saa kuulla leskenlehtivertauksen. Ja lukija kaikkea muutakin, kiintoisampaa, niin orkideojen kuin papujenkin elämästä.
Sekä tietysti kuolemasta, erään orkidean kasvattajan murhasta. Hän asui Helsingin Katajanokan niin sanotulla vanhalla puolella, kuten melkein kirjan koko henkilökaarti.
Yhdellä tasolla
Katajanokka kello kymmenen on muistokirjoitus kaupunginosan perinteikkäämmälle korttelikapakalle, jota ei enää ole sellaisena kuin se oli vuosikymmenet.
Ei pidä luulla, että Salmela silti kirjoittaisi nurkkakuntaisesti. Kaikkea muuta, hänen esikoisensa ilahduttaa nimenomaan monialaisuudella. Kaupunginosan, kasvien ja genren perinteen lisäksi kiinnityskohtia on myös musiikkiin, merenkulkuun, äkilliseen taloudelliseen ahdinkoon ja...
Niin, yksin jääminen tuli jo mainittua.
Tänä huippuunsa ekonomisoitujen sarjadekkarien ylenpalttisena aikakautena on mukava lukea teosta, jossa aihelmia ja tietämystä liki tuhlataan - vakiosankarin seuraavan syksyn seikkailuun säästämisen sijasta. Salmelan kirjan selvittäjällä on muutakin mietittävää kuin se, mitä hän panisi päälle tai lasiin.
Juonen kehittelyssä ja dialogin luistavuudessa on vielä toivomista.
Silti: Tuula Mai Salmela on ilahduttava tulokas.
ANTTI MAJANDER / Helsingin Sanomat
Tuula Mai Salmelan haastattelu:
Tutkija kirjoitti murhan Katajanokalle
