Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinto haluaa edistää lukemista

 ”Useimmat voittajista ovat tulleet jäädäkseen”, uskoo Antti Majander

Kymmenettä vuottaan juhlivat yleensä vain ne firmat tai organisaatiot, joiden kukaan ei usko elävän enää seuraavan vuosikymmenen jälkeen.
     Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinto myönnetään tänä vuonna kymmenennen kerran, mutta päätoimittaja Janne Virkkusen mielestä ei ole mitään syytä uskoa, etteikö palkinnolla olisi tulevaisuutta edessään.
     ”Kirjallisuus ja lukemisen edistäminen on yksi lehden painopisteistä”, hän sanoo. ”Meille on tärkeää, että ihmiset lukevat, ja tällainen kilpailu ja siihen liittyvä palkinto ovat luonteva keino esitellä uusinta suomalaista kirjallisuutta, sen uusimpia tekijöitä.”

Tämänvuotinen kilpailu parhaasta suomenkielisestä esikoisteoksesta ratkeaa 16. marraskuuta, Helsingin Sanomien 115-vuotispäivänä.
     12 500 euron suuruisesta palkinnosta päättää raati, jota johtaa kirjallisuustoimittaja Antti Majander. Raadin jäseninä ovat toimittaja, kirjailija Suvi Ahola, kirjallisuudentutkija Mervi Kantokorpi, toimittaja, kirjailija Jukka Petäjä sekä palkinnon viimekertainen voittaja, kirjailija Riku Korhonen.

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto myönnettiin ensimmäisen kerran 1995, mutta jo syntyessään se jatkoi pitkää perinnettä. Se on vuosina 1964–94 jaetun J. H. Erkon palkinnon rintaperillinen.
     J. H. Erkon palkinnon voittajaluettelo on vaikuttava. Se noteerasi jo esikoisvaiheessa suomalaisen nykykirjallisuuden kymmenet kärkinimet Kari Aronpurosta Eira Stenbergiin, Jouni Inkalaan ja Tomi Kontioon, Daniel Katzista Antti Tuuriin, Heikki Turuseen, Pirkko Saisioon, Olli Jaloseen ja Anja Kauraseen (nyk. Snellman).

”Kymmenen viime vuotta eivät ainakaan vielä ole nostaneet esiin laajaan tietoisuuteen päässeitä voittajia”, myöntää Virkkunen. ”Mutta minä jättäisin aikaa näille kirjoittajille.”
     ”Vielä on liian varhaista sanoa, tuleeko voittajista enemmän kuin yhden kirjan tekijöitä”, sanoo myös lehden kirjallisuustoimittaja Antti Majander. ”Mutta uskon, että useimmat ovat tulleet jäädäkseen. Useimmiten on löytynyt erityisen hyvä voittaja.”
     ”On J. H. Erkonkin palkinnon voittajissa sellaisia, joista ei ole voiton jälkeen juuri kuultu”, muistuttaa Majander, joka on johtanut Helsingin Sanomien palkintoraatia vuodesta 2001. Häntä ennen tuomarityöskentelyä luotsasi kirjallisuustoimittaja, filosofian tohtori Pekka Tarkka.
     Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon voittajista toisen – tai kolmannenkin – kirjansa ovat ehtineet julkaista Sari Mikkonen, Marja Kyllönen, Katri Tapola, Jyrki Vainonen ja Olli Heikkonen. Neljän tekijän kakkosta vielä odotellaan.
     Voittajakandidaattien joukossa on ollut todellisia menestystarinoitakin, kuten Suomen myydyimmäksi kirjailijaksi noussut Ilkka Remes. Remeksen esikoisteos Pääkallokehrääjä ylti 1997 kunniamainintaan asti mutta jäi palkinnotta.

Majander on pannut merkille, että julkisuuden kuhina esikoiskirjailijoiden ympärillä on viime vuosina lisääntynyt.
     ”Se voi olla osittain tämän palkinnonkin syytä, mutta on kysymys myös siitä, että julkinen sana on nälkäinen – se haluaa koko ajan löytää uusia kasvoja. Uusille kirjallisille kyvyille on kysyntää”, hän miettii.
     ”Mutta jos joku pelkkää julkisuutta haluaa, kirjallisuus on aika vaikea tie. Kyllä kirjailijan ammattiin yhä ajavat vanhanaikaiset kirjalliset ambitiot”, Majander uskoo.
     Muutama esikoiskirjailija on suoraan todennut julkisuuden luomat paineet syyksi ”toisen kirjan kriisiin”.

Majanderin mielestä kirjailijoiksi seuloutuu nykyään uudenlaisia tekijöitä. ”Debytanteissa on yhä vähemmän niitä, jotka elävät vain kirjoittaakseen kirjoja. He tekevät paljon muutakin, ja moni myös tunnetaan muuten”, Majander sanoo ja mainitsee esimerkkinä palkinnon toissa syksynä voittaneen näytelmäkirjailija Reko Lundánin.
     ”Mutta toki useimmat ehdokkaat ovat yhä sellaisia, joista emme tiedä etukäteen mitään.”

HEIKKI HELLMAN / Helsingin Sanomat