ok
lähdetään liikkeelle
kannat katsettasi
pitkin askelten raapimaa katua
kätesi varjo repii ovenkahvaa
vaikka kotisi on kaukainen vitsi
ja nälkäinen
maa nielee jälkesi purematta
missä sinä olit silloin kun
lasipalatsit halkesivat kahtia
naapurisi sytytti verhonsa tuleen
eikä yölamppu
narskuttanut hampaitaan
luu käteen ja sulje mieli
mikään kirjoittamaton
laki ei päde enää
yö mittaa jokesi syvyyttä
mielikuvituksesi
suljetulla
osastolla
sairaushakuisen yön jälkeen
herääminen teettää vaikeuksia
pienet miehet solmioissaan
kättelevät sinua luisin sormin
he kertovat hauskoja tarinoita
kuolemisesta ja jälleensyntymästä
sinun on kirjoitettava omat lakisi
joita rikkoa milloin vain missä vain
mutta muista ruokkia kultakalasi
hammasrattaat pysähtyvät
juot kylmää vettä kuin viiniä
poltat kaksikymmentä tupakkaa
pääsi halkeaa keskeltä kahtia
et ymmärrä miksi viemäristä
nousee jäävuorena jäätynyt liekki
***
syntymän jälkeen on kuolema ainoa pakko
kasvain päässä
miten julmaa
lujassa pakkasessa ei autoni käynnisty
jäljelle jää raivoisa lumipyry
huone on täynnä
puheensorinaa ja yhtä hymyä
paljaat luut voi juottaa toisiinsa kiinni
***
sairauden pelossa poltat
tupakkaa kolkossa kolossa jota pidät omanasi
puhut itseksesi vierasta kieltä
kello on 4.50 aamulla
tiedät
mitä olet syönyt
viileä tuuli taltuttaa kalpeita pilviä läpi
suon ja pihapuiden rajaaman avaruuden
mikä eilen on haudattu pysyy tänään tuoreena
***
me tavoittelemme pimeyttä
verhot vedetty ikkunoiden eteen
äänet tai puhe kallosi vintillä
puhuttelee minua etunimeltä:
”et tahtonut opetella kirjoittamaan
ja opittuasi et uskaltanut lukea”
puhtaat käteni liimautuvat olkapäihisi kiinni
tämä on etukäteen konekirjoitettu pimeys
ulkomaailmassa tanssitaan kansantansseja
grillataan jäätynyttä lihaa
ja selkäsi takaa hyökkäävät kädet
ovat sinun
viinilasi putoaa maahan mutta lautaset
ne ovat posliinia
minun luonani sinä olet
aseistettu muttet vaarallinen
keskeneräinen rakkaustarina joka lataa
ukkosta pistorasiaan
yöstä tulee kolea
viemärimiehet istuvat kauhakuormureissaan
mylvien totuutta josta pirukaan
ei halua ottaa selvää:
”allekirjoitukset ovat niitä varten
jotka eivät muista omaa nimeään”
Arvio teoksesta:
Nuorallatanssia
Santtu Puukan haastattelu:
Varastomies runoilee punk-fiiliksellä
