Niin paljon on puhuttu meidän itsemurhistamme,
kirkuvista junista ja metallin mausta suussa,
että ajattelen hetken elämää.
Että me istumme vintin portailla,
että meillä on kapeat nilkat jotka heiluvat
edestakaisin, vinot viisarit.
Rintojen päälle varisee kevätlunta.
Olkapäillä kultaisten kiharoiden paino,
sädekehä. Lupaukset jotka täytetään
myöhemmin piripintaan.
Rappusissa on rikkinäinen lamppu joka roihahtaa
kerran toisensa jälkeen. Lempeästi kuin pedot
tartumme toistemme käsiin, otamme vastaan
lieviä shokkeja, sähköjohdon kautta.
Silmät syttyvät täyteen unta.
Kipu ja onni eivät päästä etäälle.
Silmät syttyvät täyteen unta.
***
Sinulla on hyvä suoni, terveydenhoitaja sanoo,
siitä riittää verta luovutettavaksi asti. Kun on aika vuotaa.
Keskenkasvuiset tulevat odotetusti sisääni.
Mutta että viini hulahtaa kerralla kurkusta alas
pulloineen laivoineen kaikkineen, polttaa vatsanpohjaan
lähtemättömän ikävän, sitä ei hoitaja kertonut.
Että tytöt kantavat horisontin muotoista maisemaa,
päättävät ostaa suuremmat, punaisemmat autot
joilla ajaa ohi.
***
Hiljaisia ja autuaita ei valita pesäpallojoukkueeseen,
me lähdemme uimaan pitkää matkaa.
Päivät solahtavat kyynärpäistä, iho tummuu
ja menee kurttuun. Meidän vaihtoehtomme
ovat vähäiset: tarttua puukkoon tai pudota.
Me olemme vedenneitoja jotka heittävät terän aaltoihin,
emme uhraa ketään, emme peri edes omaa sydäntämme.
Syvyyden päihtymys ei meihin ulotu eikä kiiman kaipuu.
Mutta tiedämme, miten liu’utaan kasvot pohjaan päin.
Miten niellään suolaista vettä ilman oksennusrefleksiä.
Laulamme yhteen ääneen yhtä ääntä, aina ihanaa,
päät nousevat laineiden keskeltä, keltaiset pyöreät pallot,
joita rannalla etsitään. Pinnalla kaikki on hyvin.
***
Niin hukutaan että opitaan uimaan.
Lankulle kootaan kaikki, kastetaan täydet kuut
paitojen alla, poltetaan taipuisat kaulat rosoruusuin.
Köydet irrotetaan ranteista, käsille tulee käyttöä,
vereville tytönsormille. Ne antavat mennä,
päästävät pahasta, nostavat kuiville.
Tekevät työn:
tuovat tullessaan pohjavettä
ja puhdistavia sunkiittikiviä.
Hyvä sydän muljautetaan ulos.
Nautiskellaan kirkkaassa valossa.
Hinta on raskas, nyrkinpainoinen,
yhden toteutuneen toiveen painoinen.
Arvio teoksesta:
Sakset kädessä ei saa juosta
Vilja-Tuulia Huotarisen haastattelu:
Oma ääni löytyi unohtamalla kirjoittajakoulutuksen opit
