Elegia
Naurava
lapsi sulkeutuu munankuoreen. /
Muna sulkeutuu melonin sisään. /
Meloni vierähtää lääkemurskaimeen. /
Paikalle tulee luuranko. /
Luuranko murskaa melonin, joka muuttuu radioksi. /
Radio alkaa soittaa marssimusiikkia. /
Joukko tinasotilaita marssii paikalle. /
Luuranko lentää sateenvarjolla ulos kuvasta. /
Tinasotilaat muuttuvat ballerinoiksi. /
Ballerinat lipuvat edestakaisin hankalissa asennoissa. /
Alkaa sataa. /
Ballerinat muuttuvat paperimassaksi, josta muotoutuu miehen pää. /
Miehen päästä tulee tiheä pötköllinen kirjaimia.
/
Kirjaimista muodostuu sanoja. /
Sanoista muodostuu lause. /
Lause tiivistyy palloksi, joka pomppaa ulos kuvasta. /
Etäisyydestä tulee mies, joka työntää lastenvaunuja.
/
Lastenvaunuista vierähtää ulos meloni. /
Meloni halkeaa ja sen sisällä on muna. /
Munankuori halkeaa ja naurava lapsi konttaa ulos. /
Luuranko vilkuttaa lapsen molemmista silmistä. /
Rakastavaiset
Monesta muodikkaasta kuvasta koottu nainen käveli huoneen poikki. Hän
sommitteli itsensä pöytääni, ja kysyi:
Dada?
Nyökkäsin, ja se muistutti syvää kumarrusta.
- Dada, hänen huulensa hymyilivät, silmien pyörähtäessä
vastaiset ympyrät, kulmakarvojen tehdessä aaltoliikkeen.
Aloin voida pahoin. Sytytin savukkeen, ja se palautti tietyn konkreettisuuden
välillemme.
- Da-da, nainen sanoi harkiten. Hän ruuvasi vaaleanpunaisen savukkeen mustaan
hoikkiin, ja kurotti minulta tulta.
Tupakoimme hetken hartaassa hiljaisuudessa, jonka aikana nainen järjesteli
moniväriseksi maalattuja kynsiään.
- Dada, kysyin.
- Dada, hän vastasi hiljaa, niin kuin olisi tunnustanut jonkin liian kauan
vaietun, tunteellisen salaisuuden.
Myönnyin.
Nainen nousi kuin nukke ja kiersi viereeni istumaan. Hän painoi huulensa
korvaani vasten niin että saatoin tuntea vaniljan-tuoksuisen hengityksen
tärykalvollani.
- Dada, hän kuiskasi kuin nouseva tuuli.
- Dada, sanoin äänellä joka oli särkyä.
Hän kietoi kätensä ympärilleni ja me sulauduimme toisiimme
kuin kaksi märkää kelloa.
Poistuimme ihmisenä, joka oli enimmäkseen murrettua tunnetta, järkeä
vähän kuin ohjaamaan meidät omiin oloihimme.
Elegia 2
Koira lipuu kuvan keskelle. /
Kuono aukeaa ja ulos pulpahtaa "Hau!". /
Sana leijuu hiljalleen pois ja koira muuttuu lampaaksi. /
Lammas muuttuu villalapaseksi. /
Käsi lipuu villalapasen sisään. /
Lapanen menee nyrkkiin. /
Nyrkki aukeaa ja sen sisältä hyppää koira. /
Koiran kuono aukeaa ja ulos pulpahtaa "Bää!" /
Koira muuttuu ompeluneulaksi. /
Ompeluneula purkaa lapasen, jonka sisältä paljastuu luurangon /
käsi. /
Käsi heristää sormea ja lipuu pois. /
Koira lipuu kuvan keskelle. /
Sen kuono aukeaa ja suusta purkautuu villalankaa. /
Koira tyhjenee lankakasaksi. /
Lankakasan keskelle muotoutuu pommi. /
Sytytyslanka palaa. /
Kuva räjähtää tähtitaivaaksi. /
Tähdistä muotoutuu Danten profiili. /
Danten nenä kasvaa valovuoden verran. /
Suu aukeaa ja ulos hyppää koira. /
Koiran kuono aukeaa ja ulos pulpahtaa "1’amor che move il sole e
1’altre stelle" /
Koira tipahtaa ulos kuvasta. /
Tähdet sammuvat yksitellen. /
Arvio teoksesta:
Sanomattomia
lehtiä
Aki Salmelan haastattelu:
Runoja kokeellisella asenteella
