Harkitun holtiton kerronta vie syöksykierteeseen mainosmaailmassa

	Asser Korhonen Sydämen asia Tammi. 319 s. 26,90 euroa. Ote kirjasta>>

Romaani vai syytekirjelmä ja kirjoittajansa selviytymisen välikappale?
     Kovin pitkään mammonan metsästyksen liki hysteeristen kohtausten kavalkadi, jossa yksikään henkilö ei ehdi kehittyä miksikään, vaan sekasortoinen viinanläträys siihen liittyvine kohelluksineen sekä mainonnan etiikan – sekä etenkin sen puutteen – messuaminen äityvät sisäpiirisivalteluksi.
     Ketä kiinnostaa?
     Ymmärtääkseni Asser Korhosta ainakin joiltakin osin muistuttava messuaja Fenyl Ala-Niini kasvaa vasta loppupuolella romaanihenkilön mittoihin, kuten kirjan muutama muukin mainospaviaani melkein.
     Samalla kerrontaan kehkeytyy kiinnostavuutta. Sekä, mikä tärkeintä, pelkästään yhden ihmisen syöksy- ja selviytymistarinan silmittömyyden ylittävää näkemyksellisyyttä.
     Ja siinä se romaani sitten on, Sydämen asia, pahasti muotopuoli mutta kiinnostava.

Kielellisesti Korhonen on pitelemätön, harkitun holtiton. Sananväännöstä ja puhekielioivallusta piisaa. Ei ihme, että mies napattiin mainostoimistoon. Sellaisessa, nimeltään Sydän, kirjan Fenyl touhuaa. Enimmäkseen työ näyttäisi olevan päättymätöntä palaveria ja asiakkaiden juottamista, mielellään erikoisissa paikoissa. Viinansietokyky ja häikäilemätön pokka ovat Sydämen asian todistuksen mukaan alan miehen tärkeimmät avut.
     Innokkaimmat visionäärit painavat hommia kiihotuksen tilassa. Mainostaminen on parempaa kuin seksi. Visioiden tekniset toteuttajat, arkkitehdit ja nörtit, puolestaan joutuvat istumaan tietokoneidensa ääressä kuin orjat kaleerissa, päivä- ja yökaudet. Siinä ei ole seksiä.
     Mainonnan filosofisille ulottuvuuksien määrittelyille Fenyl lähinnä nauraa. Sen sijaan hänen kollegansa määritelmä ”mainonta on taiteen tavaramuoto” on jo niin napakka slogan, että sitä täytyy kunnioittaa, vaikka sen sisältö ei ihan kirkastukaan.
     Vaan mitäs kokkapuheista. Olennaista on se, kenen pelisilmä poimii asiakkaat, ”joilla on taskuissaan korvamerkittyä vierasta rahaa, jolla ne haluaa pönkittää omaa egoansa eritoten toistensa silmissä”.
     Yksi sellainen heppu järjestää itselleen ”kokovartalo-orgasmin” pikku kuluttajaparkoja salaa katsellessaan Sydämen asian yliampuvimmassa eli pisimmälle, suorastaan gargantuamaisiin mittoihin jalostetussa ja törkeän hauskassa kohtauksessa.
     Sitten kaikkensa mainostoimistolle antanut ja kaiken siltä saanut Fenyl saa potkut. Jää epäselväksi, miksi.
     Siksikö, että meni liian lujaa ja mopo karkasi käsistä?

Epäreilua, sillä nimenomaan kovaa menoa toimisto edellytti ja siihen rohkaisi. Sanoo Fenyl.
     Kammottava pudotus osoittautuu vähitellen onnenpotkuksi. Sillä huonostihan kirjan mies voi mainosmaailmassa, toimii parempaa tietoansa vastaan. Koska rahaa tulee, ja se maistuu niin makealta.
     Pudotuksen myötä itsekeskeinen juottoporsas väistyy, ihminen ja perheenisä löytyy.
     Vähältä pitää, että pelastumisesta ei täydy maksaa hengellä. Ei omalla, sillä se ei ole enää juuri minkään väärti, vaan kaikkeen kohkaamiseen ja kujanjuoksuun taatusti viattoman lapsen – kuten arjen kauhutarinoihin kuuluu.

Röyhkeän satiirin alta työntyy siis esiin ison miehen nyyhkytarina.
     Mutta Korhonen selviää siitä kaikkia mahdollisia tyylittömyyden ja tyylikkyyden rimoja hipoen, paljolti kielen mojovuuden perusteella. Sekä tiukan paikan tullen ilmaisuun sisään varkain rakentuvalla suhteellisuudentajulla:
     ”Mun henki vaan oli todella niin kehnossa kondiksessa, ettei se mitenkään olisi voinut kelvata edes tytön puolikasta korvaamaan.”
     Suhteellisuudentaju onkin viimeinen asia, jota mainosmaailman mankelin mieheltä voi odottaa.

ANTTI MAJANDER / Helsingin Sanomat

Asser Korhosen haastattelu:
Saarna, rippi ja trippi

Ote kirjasta>>