Perinteinen esikoiskirja käsittelee lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia, jotka voisivat olla kirjoittajan omia. Lopussa maailma avartuu, ja päähenkilö tekee elämänsä valintoja.
Viidentenä kesänä on melko lailla tällainen esikoinen. Sen päätteeksi 11-vuotias kertoja Hannes telttailee kaverinsa Laurin ja Erkki-sedän kanssa saaressa. Uimavesi sinistää huulet, ja aamuyöllä pojat lähtevät taskulampun valossa kalaan. Käytännössä isättömät pojat pärjäävät mainiosti eivätkä välitä siitäkään, että setä on narrannut heitä veneen kiinnityksestä.
"Aikuiset sanoo kaikenlaista lasten mieliksi", Hannes toteaa kypsästi.
Voi olla, että Mikael Sallisen mielessä on kirjoittaessa väikkynyt kaimansa
Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, eikä esikuva huono olekaan. Poikien maailma 60-luvun Mäntässä on samalla tavoin vanhempien ennakkoluulojen, luokkaerojen, populaarikulttuurin ja reviiritaistelujen leimaama.
Salaisuuksiakin
Viidennessä kesässä riittää, sillä Hannes ei ole kertonut kavereille totuutta isänsä lähdöstä. Tämä ei mennytkään Valkeakoskelle pelaamaan Hakassa vaan uuden vaimon ja lapsen luokse.
Kesän mittaan seurataan yötä myöten
Cassius Clayn ja
Sonny Listonin nyrkkeilyottelua, rakennetaan mäkiautoa, tapellaan ja pelataan palloa. Vähitellen Mänttä menettää asemaansa universumin keskuksena: sieltä pääsee junalla Tampereelle ja jopa Helsingin Linnanmäelle.
Päällimmäisin tunnelma on nostalgia, mutta välillä tekstiin tunkee surrealismia, joka värittää mukavasti sivuhenkilöitä, etenkin Laurin isää, joka on turski pankinjohtaja. Hanneksen isoveli Raipekin on hyvä hahmo, samoin yhdessä luvussa vilahtavat autoromuttamoa pitävät Perälän veljekset.
Virkeän pikku kirjan syvintä olemusta on silti isän kaipuu. Hanneksen kesän tarina todistaa, että siitäkin selviää kunnialla, kunhan ympärillä on muutama mukava aikuinen.
SUVI AHOLA
Mikael Sallisen haastattelu:
Mikael Sallinen osti ensirunollaan reggae-levyn
Ote
kirjasta>>
